Tyhjeneviä toimitiloja vai harkittuja hankkeita? Skenaarioita kuntien sotekiinteistöjen tulevaisuudesta

Abstract

Vuoden 2023 alusta lähtien sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi siirtyivät kunnilta hyvinvointialueille, jotka tulivat siirtymäajaksi (2023–2025) vuokralle kuntien omistamiin sotekiinteistöihin. Koska kiinteistöjä koskevat päätökset ulottuvat vuosikymmenten päähän ja asetettu siirtymäaika on verrattain lyhyt, on kunnilla akuutti tarve arvioida sote-kiinteistöjensä tulevaisuutta.

Tämä tutkimus lisää ymmärrystä hyvinvointialueuudistuksen kiinteistötaloudellisesta merkityksestä kunnille, luo tilannekuvaa kuntien varautumisesta muutokseen sekä havainnollistaa kuntien vastuita ja velvoitteita kahdessa eri skenaariossa: (1) hyvinvointialue jää toimimaan nykyisissä sotetiloissa tai (2) hyvinvointialue ei jatka toimintaansa tiloissa. Tutkimuksessa vastataan mainittujen skenaarioiden osalta seuraaviin kysymyksiin: (1) mitä velvoitteita ja vastuita kunnalle kuuluu sotekiinteistöjen osalta, (2) mikä on kuntien näkemys sotekiinteistöjen tulevaisuudesta, ja (3) ovatko kunnat varautuneet sotekiinteistöjen tulevaisuuteen? Tutkimuksen aineisto muodostuu teoria- ja kirjallisuusaineistosta sekä empiria-aineistosta, eli Suomen kuntiin lähetetystä kyselytutkimuksesta.

Tutkimuksessa tunnistettiin kuntien sotekiinteistöjen omistamiseen liittyvinä vastuu- ja velvoitetyyppeinä (1) yhtiöittämisvelvoite, (2) omistamiseen liittyvät kiinteistötaloudelliset ja -tekniset vastuut, (3) kuntakonsernin hallintorakenteeseen liittyvät vastuut ja velvoitteet, sekä (4) kunnan taloudellisiin laskelmiin liittyvät velvoitteet. Edellä kuvatut koskevat molempia skenaarioita, mutta niiden laatu ja määrä vaihtelevat sen mukaan, kumpi skenaario toteutuu.

Kuntien välillä on havaittavissa toisistaan täysin päinvastaisia tulevaisuuden näkemyksiä, sillä osassa kunnista nähdään, että HVA jäisi toimimaan kaikissa kunnan omistamissa sotekiinteistöissä, kun taas toisissa kunnissa arvioidaan, että HVA ei jää sote-kiinteistöihin tai HVA jää alle puoleen kunnan omistamista sotekiinteistöistä. Tulevaisuudessa voimme näin ollen odottaa kuntien ja alueiden välille eriytymiskehitystä sotekiinteistöjä koskien. Yleisesti kuntien tulevaisuuden näkemykset ovat yhteydessä hyvinvointialueiden päätöksiin, sillä kyselyyn vastanneista valtaosan (70 %) näkemys on se, että kunta pyrkii eroon sote-kiinteistöistä, mikäli HVA ei jatka toimintaansa niissä.

Valtaosa (65,2 %) kyselyyn vastanneista kunnista ei ole mitenkään varautunut sote-kiinteistöjen tulevaisuuteen. Vain pieni osa (10,1 %) vastaajakunnista on laatinut ja hyväksynyt hallintoelimissään tulevaisuutta koskevat varautumisselvitykset ja toimenpideaskelmerkit. Osa vastaajista (15,1 %) on työstänyt toimenpideaskelmerkkejä, mutta niitä ei ole hyväksytty hallintoelimissä.

Vastauksena tutkimuksen otsikossa esitettyyn kysymykseen: näyttäisi siltä, että kuntien sotekiinteistöjen tulevaisuuden skenaarioihin sisältyy sekä harkittuja hankkeita että tyhjeneviä toimitiloja.

Starting from the beginning of 2023, health, and social services, as well as rescue services, were transferred from municipalities to wellbeing services counties. These counties leased properties owned by municipalities during the transition period (2023–2025). Due to the long-term implications of property-related decisions and the relatively short transition period, municipalities have an urgent need to assess the future of their properties (for health and and social services).

This study aims to enhance understanding of the real estate implications of the wellbeing services countie reform for municipalities. It provides an overview of how municipalities are preparing for the changes and illustrates their responsibilities and obligations in two different scenarios: (1) the wellbeing countie continues its operations in existing social and health services properties, or (2) the wellbeing countie ceases operations in these properties. The study addresses the following questions for each scenario: (1) What obligations and responsibilities do municipalities have regarding social and health services properties? (2) What is the municipalities' perspective on the future of social and health services properties? (3) How well-prepared are municipalities for the future of these properties? The research data consist of theoretical and literary materials, as well as empirical data.

The study identifies various types of responsibilities and obligations related to municipal ownership of social and health services properties: (1) the obligation to establish separate entities, (2) real estate-related financial and technical responsibilities, (3) responsibilities and obligations related to municipal group management structures, and (4) obligations related to municipal financial statements. The nature and quantity of these responsibilities and obligations vary depending on the scenario that unfolds.

There are starkly contrasting visions of the future among municipalities. Some municipalities envision the wellbeing countie continuing its operations in all municipal-owned social and health services properties, while others anticipate the wellbeing countie not continuing in these properties or continuing in less than half of them. Consequently, we can expect a divergence in the future perspectives of municipalities and regions regarding these properties. Generally, municipalities' future views are linked to the decisions of wellbeing counties, as most respondents (70%) indicate that municipalities seek to divest themselves of social and health services properties if the wellbeing countie does not continue leasing them.

The majority of responding municipalities (65.2%) have not made any preparations for the future of these properties. Only a small percentage (10.1%) have formulated and approved preparedness assessments and action steps in their governing bodies. Some respondents (15.1%) have worked on action steps, but these have not been approved by governing bodies.