Kosketus, paino ja riemu - Havaintoja tanssivan ruumiin asemasta ja merkityksellisyydestä koronaepidemian jaloissa

Abstract

Opinnäytetyössä tarkastelen työskentelyäni tanssitaiteilijana koronaepidemian aikakaudella. Pyrin selventämään, minkä vuoksi koen tanssivat ruumiit niin merkityksellisiksi nykyhetkessä, joka mielestäni ehdottaa sisäänpäin käpertymistä sekä moniaistisen kokemisen hiipumista. Opinnäyte toimii väylänä, jolla taistelen koskettamisen, yhdessä liikkumisen ja tanssimisen puolesta eristäytymistä ja kulttuurialan päätöntä rajoittamista vastaan.

Opinnäytetyö kysyy ja pohdiskelee tanssivan ruumiin asemaa nyky-yhteiskunnassa ja tarkastelee niitä kokemuksia ja väristyksiä, joita toisiaan koskettavat, tanssivat kehot saavat aikaan itsessään sekä ympäröivässä tilassa. Työ sai alkunsa turhautumisen tunteista, joita esiintyvien taiteilijoiden asema on herättänyt itsessäni kuluneen puolentoista vuoden aikana. Opinnäytetyö käsittelee työskentelyäni tanssitaiteen parissa sekä opinnoissani että työelämässä vuosina 2019-2021, jolloin olen erityisesti keskittynyt tutkimaan kosketusta ja sen tuottamia mahdollisuuksia tanssissa. Ironisesti oma, innokas, kosketusta tutkiva vaiheeni sattui yksiin koronaepidemian kanssa, joka on taannut sen, että oma taiteellinen toimintani on puolentoista vuoden ajan tuntunut kamppailulta tuulimyllyjä vastaan. Vahva halu tehdä näkyväksi erilaisia kehollisuuksia ja yhdessä olemista on kuitenkin ajanut minua eteenpäin.

Kokonaisuudessaan opinnäytetyöni on kehämäinen oppimisen prosessi, jonka aikana olen kirjoittanut, tanssinut, kuvannut, lukenut, keskustellut ja kirjoittanut jälleen. Jokaista toimintoa olen ajatellut keskusteluna; keskusteluna lukemani, keskustelukumppanini, tanssipartnerini tai kuvauskohteeni kanssa. Tärkeimpinä lähdemateriaaleina ovat toimineet Timo Klemolan Taidon filosofia – Filosofin taito, Cynthia Novackin Sharing the Dance: Contact Improvisation and American Culture sekä Juhani Pallasmaan Ihon silmät: arkkitehtuuri ja aistit. Lisäksi olen tukeutunut Kai Alhasen John Deweyn kokemusfilosofiaa aukaisevaan teokseen sekä saanut valtavan paljon ymmärrystä haastattelemalla neljää eri tanssitaiteilijaa; Soili Huhtakalliota, Liisa Penttiä, Jessica Piaseckiä sekä Jussi Ulkuniemeä.

Työskennellessäni olen syventänyt ymmärrystäni kehojen valtavasta potentiaalista. Opinnäytetyöni ehdottaa, että herkistymällä aistimaan tarkemmin sekä omia että toisten kehoja, voimme saavuttaa kokemuksia ja tietoa, josta emme pääsisi muuten osallisiksi. Työni esittää, että on tärkeää tuottaa maailmaan erilaisia tapoja olla ja muistuttaa, miten monella tapaa me voimme liikuttaa itseämme ja toinen toisiamme.

In my thesis I look at my work as a dance artist in the era of the Covid19 epidemic. I try to clarify why I find dancing bodies so relevant in the present moment, which I think suggests turning inwards as well as fading of the multisensory experience. My thesis works as a medium in which I strive for touching, moving and dancing together against isolation and the irrational regulations of the cultural field.

The thesis ponders on the role of the dancing body in modern society and examines the experiences and vibrations the touching, dancing bodies bring about in themselves as well as in surrounding spaces. The work originates from feelings of frustration that the status of performing artists has provoked in me over the past year and a half. The thesis covers my work in the field of dance both in my studies and in working life during the years 2019-2021, when I have focused especially on exploring touch and the opportunities it generates in dance. Ironically, my enthusiastic touch-exploring phase coincided with Covid19 epidemic, which has ensured that my artistic activity for the past year and a half has felt like an exhausting struggle. However, a strong desire to make various bodily states and ways of being together more visible has driven me forward.

As a whole, my thesis has been an orbicular learning process during which I have written, danced, filmed, read, discussed and written again. Every action I have thought of as a conversation; conversation with what I read, with my conversation partner, with my dance partner or with a subject of my filming. My main literature sources have been Taidon filosofia – Filosofin taito by Timo Klemola, Sharing the Dance: Contact Improvisation and American culture by Cynthia Novack and Eyes of the Skin: Architecture and senses by Juhani Pallasmaa. In addition I have relied on Kai Alhanen’s book about John Dewey’s theory of experience and have gained plenty of understanding by interviewing four dance artists: Soili Huhtakallio, Liisa Pentti, Jessica Piasecki and Jussi Ulkuniemi.

As I have been working, I have deepened my comprehension of the immense potential of human bodies. My thesis suggests that by becoming more sensitized to sense attentively both our own and others’ bodies, we might attain experiences and knowledge that we would not otherwise be able to reach. My work proposes that it is important to produce diverse ways of being in the world and reminds us in how many ways we can move ourselves and each other.