Taidekasvattajaksi varhaiskasvatukseen : kuvataiteen opintojen kehittäminen lastentarhanopettajien koulutuksessa

Abstract

The research, which was carried out as a professional development project in kindergarten teachers’ education at the University of Helsinki in the years 2000– 2002, was an action research aiming at the development of studies in visual art. The aim was to construct the professional identity of an art educator. The focus was on both the changing identity of the lecturer and the students’ developing identity as art educators. The method of collecting the research data was action research and hermeneutic approach was used in the interpretative phase.

The relation of future kindergarten teachers to their future role as art educators and their relation to art and art education were analyzed in the research. The research showed that it was possible to construct a kindergarten teacher’s role as an art educator during the studies. The students in this research approached their future role as art educators first as a responsibility belonging to their professional tasks. Another way the students observed their role was from the point of view of the children. A third possibility was to emphasize their relation to art as a basis of their role as an art educator. The research showed three dimensions in the students’ relation to art. In the first place the students regarded themselves as ordinary viewers and their relation to art did not essentially change during their studies. Another dimension was to observe art from an educational standpoint. Thirdly the students expressed a relation to art based on their own experiences in art.

The research proved that art education has a specific place in early childhood education. To assume an art educator’s role the students had to create space for art education in their future professional identity. The future kindergarten teacher’s role as an art educator was connected to the practices and traditions of both early childhood and art education. Visual activity as hobby craft, visual expression as aesthetic education and visual activity as art and cultural education were all found to be historical layers of Finnish early childhood art education.

As a lecturer in art education the research made me conscious of changes in my professional identity and of its connections to time and place and to the traditions and practices of both art and early childhood education. Reflection proved to be a relevant tool of professional development.

Väitöstutkimus oli kuvataiteen opintojen kehittämiseen tähtäävä toimintatutkimus, joka toteutui ammatillisena kehittämishankkeena vuosina 2000–2002 lastentarhanopettajien koulutuksessa Helsingin yliopistossa. Tutkimustehtävänä oli taidekasvattajan ammatillisen identiteetin jäsentäminen. Huomio kohdistui sekä kouluttajan tarkentuvaan ja muuttuvaan identiteettiin että opiskelijoiden rakentuvaan identiteettiin taidekasvattajana. Tutkimuksen alkuvaiheessa painottui toimintatutkimuksellinen opetusta kehittävä ote ja loppuvaiheessa aineiston hermeneuttinen tulkinta.

Tutkimus jäsensi opintojensa alkuvaiheessa olevien opiskelijoiden suhdetta tulevaan rooliinsa taidekasvattajana sekä heidän suhdettaan taiteeseen ja taidekasvatukseen. Tutkimus osoitti, että lastentarhanopettajan roolia taidekasvattajana on mahdollista rakentaa opintojen aikana. Tutkitut opiskelijat lähestyivät taidekasvattajuutta ensinnäkin neutraalissa mielessä tuleviin ammatillisiin tehtäviinsä kuuluvana vastuuna. Toinen tapa hahmottaa taidekasvattajan roolia oli korostaa lapsen ja hänen toimintansa näkökulmaa. Kolmas tapa painotti suhdetta taiteeseen taidekasvattajuuden perustana. Tutkimus näytti opiskelijoiden suhteessa taiteeseen kolme ulottuvuutta. Ensinnäkin opiskelijat suhtautuivat itseensä tavallisina katsojina eikä heidän taidesuhteensa oleellisesti muuttunut opintojen aikana. Toinen ulottuvuus oli taiteen tarkastelu kasvatuksen näkökulmasta. Kolmantena ulottuvuutena opiskelijat toivat esiin taiteellisiin kokemuksiin perustuvan suhteen taiteeseen.

Tutkimuksessa ilmeni, että taidekasvatuksella on selkeä tila varhaiskasvatuksessa. Opiskelijalle taidekasvattajan roolin omaksuminen merkitsi taidekasvatukselle varatun tilan ja paikan luomista tulevassa ammattikuvassa. Tulevan lastentarhanopettajan rooli taidekasvattajana oli sidoksissa sekä varhaiskasvatuksen että taidekasvatuksen käytäntöihin ja traditioihin. Suomalaisen varhaisiän taidekasvatuksen kerrostumina tulivat esiin kuvallinen toiminta askarteluna, kuvallinen ilmaisu esteettisenä kasvatuksena, kuvallinen toiminta taidekasvatuksena sekä kuvallinen toiminta ja ilmaisu kulttuurisena kasvatuksena. Tutkimus teki minut kouluttajana tietoiseksi ammattikuvassani tapahtuneista muutoksista ja ammattikuvani ajallisesta ja paikallisesta sidonnaisuudesta sekä taidekasvatuksen että varhaiskasvatuksen traditioihin ja käytäntöihin. Reflektointi osoittautui toimivaksi ammatillisen kehittymisen välineeksi.