Yrityksen aineettoman omaisuuden arvonnousun verotus maastapoistumistilanteessa

Abstract

Monikansallisten yritysten kansainvälinen liiketoiminta kohtaa uusia haasteita alati kasvavan verosääntelyn vuoksi. Erityisesti siirtohinnoitteluun ja veronkiertoon liittyvät säännökset ovat murroksessa ja niiden osittainen päällekkäisyys ja epätäsmällisyys luovat epävarmuutta yritysten liiketoimintaympäristöön. Talouden avautuminen ja liiketoimintaympäristön kansainvälistyminen on mahdollistanut eri valtioiden verojärjestelmien tarjoamien etujen hyväksikäytön, jonka hillitsemiseksi muun muassa Euroopan unioni (EU) ja OECD pyrkivät tarjoamaan ratkaisuja.

Vuonna 2016 EU antoi direktiivin veronkiertämisen torjumisesta (veronkiertodirektiivi). Veronkiertodirektiivin 5 artikla sisältää säännökset maastapoistumisverotukseen liittyen. Direktiivin maastapoistumisverotusta koskevat säännökset tuli implementoida jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön vuoteen 2020 mennessä. Suomessa maastapoistumisverotukseen liittyvät lisäykset tehtiin ennen kaikkea lakiin elinkeinotulon verottamisesta. Ennen veronkiertodirektiivin implementoimista kansalliseen lainsäädäntöön Suomen maastapoistumisverotusta koskevat säännökset oli katsottu EU-oikeuden vastaisiksi eikä niitä näin ollen ollut voitu tosiasiassa soveltaa.

Tutkielma käsittelee erityisesti yritysten aineettoman omaisuuden maastapoistumisverotusta. Nykyisin aineeton omaisuus muodostaa useimmiten merkittävimmän yrityksen tulokseen vaikuttavan omaisuuserän ja sen huomioimisella maastapoistumistilanteissa voi olla suurikin merkitys kannettavan veron määrään. Kuitenkin jo pelkästään aineettoman omaisuuden erityinen luonne luo verovelvollisille hankaluuksia tunnistaa relevantti aineeton omaisuus ja määrittää sille markkinaehtoinen arvo, puhumattakaan maastapoistumistilanteista, jotka eivät aineettoman omaisuuden osalta välttämättä sisällä ollenkaan konkreettista siirtymistä vaan siirtyminen on jotain paljon abstraktimpaa ja tulkinnanvaraisempaa. Maastapoistumisarvon määrittämisellä pyritään todentamaan aineettomassa omaisuuserässä tapahtunut arvonnousu lähtövaltiossa ennen sen siirtymistä toisen valtion verotusvallan alle.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on systematisoida ja tulkita kansallista maastapoistumisverotusta koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi tavoitteena on selvittää, voidaanko aineettoman omaisuuden maastapoistumisarvo määrittää edellä mainitun lainsäädännön nojalla ja jos voidaan, mitkä menetelmät ovat aineettoman omaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisimpia. Kolmanneksi tutkimuksessa perehdytään nykyisen lainsäädännön EU-oikeudellisiin ongelmiin ja tosiasialliseen vaikutukseen veronkierron estämiseksi. Lopuksi tutkielmassa otetaan kantaa vaihtoehtoihin, joilla tämänhetkisen maastapoistumisverotukseen liittyvän oikeustilan epävarmuutta ja ennakoitavuuden puutetta voitaisiin hillitä.

The international business operations of multinational companies are facing new challenges occurred by the constantly evolving tax regulation. Specially rules regarding transfer pricing and tax avoidance are at a turning point and their partial overlaps and vagueness create uncertainty in the companies’ business environment. The increased economic openness and internationalization of the business environment has enabled the exploitation of the benefits of different states’ tax regimes to which, e.g., the EU and OECD are providing solutions to.

In 2016, the Directive laying down rules against tax avoidance practices that directly affect the functioning of the internal market (Anti-Tax Avoidance Directive) was adopted by the EU council. The fifth article of the Anti-Tax Avoidance Directive includes rules regarding exit taxation. The exit tax rules of the directive had to be implemented to the national legislations of the member states by 2020. In Finland, the implementation of these exit tax rules was mainly made to the Act on the Taxation of Business Income. Before the implementation, the previous exit tax rules in Finland were deemed to conflict with the existing EU law and it had not been possible to apply those rules before 2020.

This study will focus on the exit taxation of companies’ intangible assets. Today, intangible assets usually make up the largest group of assets affecting company’s profit and therefore, they need to be considered in exit situations as they can potentially have a big impact on the amount of tax. However, the special features of intangible assets create difficulties to identify the relevant intangible assets and further, to come up with an arm’s length value for them, not to mention exit situations where there might not be a concrete transition from one country to another rather than something much more abstract and open to interpretation. The goal of determining the exit value is to verify the increase in the value of the intangible asset occurred during its stay in the exit state before it transfers under the taxing powers of another state.

The aim of the study is to systemize and interpret the Finnish national legislation regarding its exit tax rules. Further, the aim is to find out whether the exit value of intangible assets can be determined based on that legislation and how is the valuation carried out and which methods are most appropriate for it. Lastly, the study focuses on the problems relating to EU tax law and the factual effect of exit tax on tax avoidance. At the end of the study, there are action proposals for decreasing the uncertainty and unpredictability of the current legal position.