Mitä opetan, kun opetan elollistamista? - Suuntaviivoja elollistamisen opettamiseen nukketeatteritaiteen ja taidepedagogiikan kontekstissa.

Abstract

Nukketeatterin ytimessä on illuusion luominen elottoman materiaalin elollisuudesta. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan niitä osa-alueita, joista illuusio nuken elollisuudesta rakentuu. Työ lähestyy kysymystä taidepedagogisesta näkökulmasta tavoitellen tarkentunutta tietoa nukketeatteritaiteeseen keskeisesti kuuluvan elollistamisen taidon opettamisesta. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat, mitä opetan, kun opetan elollistamista? Mistä osa-alueista illuusio nuken tai materiaalin elollisuudesta ja autonomiasta syntyy, ja kuinka tätä taitoa voisi opettaa?

Tutkielma on laadullista tutkimusta, joka paikantuu metodologisesti taideperustaisen tutkimuksen ja taideperustaisen toimintatutkimuksen risteykseen. Keskeinen tutkimusaineisto kerättiin Nuken liikuttelun (elollistamisen) opetustyöpajassa 8.-10.4.2022, johon osallistui 3 vapaaehtoista. Kerättyä tutkimusaineistoa analysoitiin teemoittelemalla kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena oli taiteellispedagogisen työpajan valmistelu eli keskeisten teemojen valinta nuketuksen harjoitteluun keskittyvää lähdekirjallisuutta vertailemalla. Toisessa analyysivaiheessa tehtiin tarkentunutta analyysiä siitä, mikä on keskeistä elollistamisen taidon harjoittelussa. Aineistona olivat havaintopäiväkirjamerkinnät, valokuvat ja haastattelumateriaali työpajasta sekä nukketeatteriaiheinen lähdekirjallisuus.

Aineistoa analysoimalla nousee esiin kolme pääteemaa vastauksena tutkimuskysymyksiin. Pääosa-alueita ovat 1) viisi harjoitettavaa nuketuksen osa-aluetta (katse, hengitys, nukkeen tutustuminen, liike, impulssi), 2) yhteisnuketus sekä 3) opetuksen järjestämisen näkökulmat. Tutkielma syventää ymmärrystäni elollistamisen opettamisesta ja omasta taidepedagogisesta praktiikastani. Se avaa Suomessa yhä varsin marginaalisessa asemassa olevan taiteenalan peruskäsitteistöä ja tunnuspiirteitä myös nukketeatterin hyödyntämi-sestä omassa työssään kiinnostuneille lukijoille.

At the heart of puppet theater is creating the illusion of life in inanimate material. This thesis focuses on examining the aspects from which the illusion of bringing puppet to life is built on. The work studies the question from an art pedagogic point of view, aiming for more detailed information about teaching the art of animating, which is a central part of art of puppetry. The thesis research questions are, what do I teach when I teach animation? From which aspects does the illusion of life and autonomy of a puppet or material arise, and how could this skill be taught?

The thesis is qualitative research, located methodologically at the intersection of art-based research and action research. The main research material was collected in the workshop of puppet animation called Nuken liikuttelun (elollistamisen) työpaja in 8-10 April 2022, which was attended by 3 volunteers. The collected research material was analyzed by thematization in two stages. In the first stage, the goal was to prepare an artistic-pedagogical workshop and to select the main themes by comparing source literature focusing on puppetry training. In the second analysis stage, a more detailed analysis was made of what is central in practicing the puppetry skills. The research material consisted of observation diary, photographs and interview material from the workshop, and puppet theater-related source literature.

By analyzing the data, three main themes emerged in response to the research questions. The main themes were 1) the five aspects of puppet animation to be practiced (gaze, breathing, getting to know the puppet, movement, impulse), 2) group manipulation and 3) aspects of organizing of teaching. The thesis deepens my understanding of teaching animation and my own art-pedagogical practice. It opens the basic concepts and characteristics of art of puppetry, which still has a rather marginal position in Finland, to readers who are also interested in using puppet theater in their own work.