Vallinkylä 2.0 – tiivis ja matala asuinalue Vantaan ja Keravan rajalle

Thumbnail Image

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis

Authors

Date

2025-08-01

Department

Major/Subject

Architecture

Mcode

Degree programme

Master’s programme in Architecture, Landscape Architecture and Interior Architec

Language

fi

Pages

245

Series

Abstract

Viime vuosikymmenen aikana rakentaminen on Helsingin seudulla ollut ennätyksellisen kerrostalovaltaista. Kerrostalovaltainen rakentaminen ei kuitenkaan täysin vastaa suomalaisten asumistoiveisiin: pulaa on erityisesti pientaloista, joiden perässä yhä useampi joutuu muuttamaan yhdyskuntarakenteen laidoille. Korkeaa rakentamista perustellaan tehokkaan maankäytön kestävyydellä. Kohtuullisen tehokasta maankäyttöä olisi kuitenkin mahdollista saavuttaa myös kaupunkirakenteella, jossa pienimittakaavaisia rakennuksia sijoitetaan tavanomaista tiiviimmin. Pohjoismaissa tämä ns. tiivis ja matala ideologia juontaa juurensa 1960-luvun Tanskaan. Suunnitteluperiaate on ollut esillä ajoittain myös Suomessa, kaikkein vahvimmin 2000-luvun alussa. Tämä opinnäytetyö tutkii uuden tiiviin ja matalan asuinalueen sijoittamista pääradan varteen Koillis-Vantaalle. Vantaan kaupunki on kaavaillut tällä hetkellä maataloustoiminnassa olevan alueen rakentamista usean vuosikymmenen ajan, mutta suunnitelmat eivät ole edenneet toteutukseen. Suunnittelualueen kohdalle on jätetty varaus uudelle lähijuna-asemalle – junamatka Helsingin keskustaan kestäisi noin puoli tuntia. Työ jakautuu suunnitteluosioon ja kirjalliseen osioon, jotka ovat keskenään samanarvoisiin. Teoriaosio perehtyy tiiviiseen ja matalaan rakentamiseen liittyvään kotimaiseen kirjallisuuteen. Lisäksi analysoidaan viittä pohjoismaista tiiviin ja matalan kohdetta. Suunnittelua taustoitetaan tutustumalla tarkastelualueen historiaan ja tulevaisuuteen, paikallisiin ja seudullisiin rakentamisen tavoitteisiin, sekä suomalaisten asumispreferensseihin. Suunnitelman tavoitteena on yhtäältä juna-aseman ja peruspalveluiden edellyttämän riittävän suuren väestöpohjan saavuttaminen, toisaalta ympäristöön sopiva kokonaisratkaisu, jossa tiiviin ja matalan rakentamisen ansiosta yhdistyy sekä pientaloasumisen että tehokkaan maankäytön hyvät puolet. Esitetty suunnitelma saavuttaa nämä tavoitteet: alue tarjoaisi kodin noin 3200 uudelle asukkaalle ja yleisilmeestä muodostuisi vehreä sekä ihmisen mittakaavaan sopiva. Tiivis ja matala osoittautuu toimivaksi tavaksi huomioida samanaikaisesti suunnittelualueen haasteet, seudulliset tavoitteet sekä suomalaisten asumispreferenssit. Maltillisella kerrostalorakentamisella rikastettuna tiivis ja matala ratkaisu tarjoaa erittäin monipuolisia asumisen vaihtoehtoja. Opinnäytetyöstä käy kuitenkin ilmi, että tiiviin ja matalan alueen suunnitteluprosessiin liittyy tavanomaista aluesuunnittelua enemmän haasteita niin alue- kuin rakennustasolla. Pienimittakaavaisessa ympäristössä teknisten haasteiden ratkaisu muuttuu haastavammaksi, ja kaupunkikuvallisten yksityiskohtien tärkeämmäksi. Maankäytön tehokkuus puolestaan nousee kohtalaiseksi, mutta jää selvästi matalammaksi kuin kerrostalovaltaisesti rakennettaessa. Suunnitteluresursseja kuluukin syntyvään kerrosalaan suhteutettuna selvästi enemmän kuin tavanomaisissa ratkaisuissa. Tästä huolimatta tiivis ja matala voi olla erittäin toimiva lähtökohta aluekehittämiselle erityisesti keskusta-alueiden ulkopuolella.

Over the past decade, residential construction in the Helsinki region has been dominated by apartment buildings. The rates at which new dwellings are completed have reached unprecedented highs. However, this trend is not fully aligned with the preferences of the Finnish public, which has led to a shortage of detached and low-rise houses. This in turn is prompting many to move to the outskirts of the Metropolitan area in search of such homes. High-rise construction is often justified on the grounds of sustainable and efficient land use. However, moderately efficient land use can also be achieved through an urban fabric of smaller buildings positioned densely. In the Nordics the origin of this so-called "dense-low" lie in 1960s Denmark. The planning principle has periodically surfaced in Finland, most prominently in the early 2000s. This thesis explores the creation of a new dense-low residential area to the Northeastern part of the City of Vantaa, some 25 kilometers north of Helsinki along the Finnish mainline. The City of Vantaa has been planning to develop this agricultural area for several decades, but to no avail. When the mainline was quadruple-tracked in the early 2000s, a provision for a new train station was left right by the site – if opened, the ride to Helsinki Central would take 30 minutes. This thesis is divided into a written and a design section. The theoretical part delves into Finnish literature on dense-low construction and analyzes five Nordic case studies. The design is contextualized by examining the area's history and projected future, local and regional planning objectives, and Finnish housing preferences. The goal of the plan is twofold. Firstly, it aims to establish a sufficient population base to support the introduction of the new train station as well as everyday services. Secondly, it tries to create a solution in line with the characteristics of the site, the desires of the Finnish populace, and the planning authorities on both municipal and regional level. Thanks to the dense-low approach, the plan manages to combine coveted qualities of suburban living with the benefits of efficient land use. The proposed design provides homes for approximately 3,200 new residents in a green, human-scale neighborhood. When complemented with a modest amount of apartment construction, a dense-low approach was found capable of offering a highly diverse range of housing options. However, the thesis also reveals that the planning process for a dense-low area involves more challenges than conventional zoning at both site and building level. In a small-scale environment, solving technical challenges becomes more difficult. The importance of the details in urban design is accentuated, and thus careful and thorough planning is required constantly. While the proposal’s land use reaches moderate efficiency, it remains significantly lower than in a high-density approach. As a result, far greater planning resources are needed in for every square meter living are produced. Despite these challenges, the principles of dense-low development can serve as a highly viable starting point for area planning, especially outside of city centers

Description

Supervisor

Krokfors, Karin

Thesis advisor

Lindgren, Tommy

Keywords

tiivs ja matala, pientalot, missing middle, aluesuunnittelu, asumispreferenssit, kaupunkipientalot, Vantaa, Kerava, Korso

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202508226715

Collections

[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS