Muodot ja sävelet. Musiikin metaforat arkkitehtuuripuheessa

Abstract

Tämän diplomityön tavoitteena on syventyä musiikin metaforien käyttöön arkkitehtuuripuheessa. Tutkimuskysymyksissä selvitetään, millaisia metaforisia musiikin käsitteitä arkkitehtuurikirjoituksissa esiintyy, ja mitä merkityksiä nämä käsitteet luovat.

Aineistona on Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n julkaisemassa ammatti- ja aikakausilehti Arkkitehdissa julkaistut kirjoitukset vuosina 1996–1999. Aineisto on rajattu Esa Laaksosen päätoimittajakauteen, ja se sisältää 22 julkaistua numeroa, joista yksi on nykytaiteen museo Kiasmaa käsittelevä erikoisnumero.

Aineiston musiikkikäsitteet kerätään hyödyntäen lähilukua eli mahdollisimman yksityiskohtaista aineiston lukemisen menetelmää, jossa sanaosuman lisäksi tarkastellaan ympäröivän tekstin luomaa kontekstia ja temaattisia aineksia. Rajattu aineisto koostuu seitsemästä eri tekstilajista; 17 projektiesittelystä, 16 artikkelista, 13 projektiarviosta, 14 teosarviosta, neljästä pääkirjoituksesta ja yhdestä teosesittelystä. Näistä jokainen on sävyltään erilainen ja antaa tekstin kirjoittajalle erityyppisiä teksti-ilmaisun mahdollisuuksia ja vapauksia.

Analyysimenetelmänä sovelletaan Jonathan Charteris-Blackin (2005) kriittistä metafora-analyysiä, joka pohjautuu George Lakoffin ja Mark Johnsonin (1980) kognitiiviseen metaforateoriaan. Aineiston metaforat asettuvat yhteisen ARKKITEHTUURI ON MUSIIKKIA -pääkäsitemetaforan alle. Aineistosta on löydettävissä myös tarkempia käsitemetaforia, Lisäksi aineiston osumat lajitellaan käsittelemään neljää eri musiikin aihealuetta.

Tutkimustuloksissa musiikkimetaforien käyttö arkkitehtuuripuheessa näyttäytyy systemaattisena ja vakiintuneena, sillä lähdealueen mallintaminen kohdealueelle on monipuolista ja toistuvaa. Musiikkimetaforailmausten käyttämisen motiivina vaikuttaisi arkkitehtuuripuheessa olevan asian käsittelemisen ja välittämisen helpottaminen sekä subjektiivisen tilakokemuksen kielentäminen. Aineistossa on myös viitteitä tekstin ylevöittämisestä, jossa musiikkidiskurssin käyttö arkkitehtuuripuheessa tuo tekstiin poikkitaiteellisuuteen liitettäviä, toivottuja arvoja.