Ulkomaalaisten maanhankinnan luvanvaraisuus 1800-luvulta nykypäivään ja sen perusteltuus
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Insinööritieteiden korkeakoulu |
Master's thesis
Authors
Date
2022-06-13
Department
Major/Subject
Land Management
Mcode
Degree programme
Master's Programme in Real Estate Economics (REC)
Language
fi
Pages
100
Series
Abstract
Tutkimuksessa selvitetään: 1) mitkä olivat ja miten esitettiin ne julkilausutut syyt, jotka ovat johtaneet ulkomaalaisten maanhankinnan luvanvaraisuutta koskevien säädösten tavoitteiden asettamiseen ja sittemmin osittaismuutoksissa pysyttämiseen (perusteltuus); ja 2) miten ulkomaalaisten maanhankintoihin kohdistuvat rajoitukset on eri aikoina toteutettu ja mitkä seikat ovat rajoittaneet rajoitusten säätämistä. Lisäksi 3) arvioidaan kriittisesti, onko julkisista lähteistä saatavissa olevan tiedon valossa voimassa oleva ulkomaalaisten maanhankintaa rajoittava laki tarpeellinen ja tehokas. Tutkimus on ajankohtainen Euroopan ja Suomen heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi ja siksi, että voimassa olevan rajoituslain toimivuutta arvioidaan ja tutkitaan sen kehittämismahdollisuuksia. Tutkimusaineistona on käytetty pääosin valtiopäiväasiakirjoja ja muu-toin oikeustieteellisiä julkaisuja ja asiaa käsitteleviä uutisia. Metodina on sääntelyteoria. Tutkimuksessa selviää: 1) Ulkomaalaisten maanhankinnan julkilausuttu perusteita on ollut useita ja se ovat muuttuneet ajan kuluessa 1900-luvun talous- ja turvallisuuspoliittiset perusteista 2010-luvun kansalliseen turvallisuuteen. Ulkomaalaisten maanhankinnan luvanvaraisuudesta luovuttiin 1999 Suomen integroituessa Eurooppaan. Ajateltiin, ettei laille ole enää tarvetta sen jälkeen, kun Suomen oli EU:iin liittymissopimuksen vuoksi poistettava rajoitukset unionin jäsenvaltioiden osalta. Luvanvaraisuus ja seuranta palautettiin 1.1.2020 voimaan tulleella lailla. Perusteena oli kansallisen turvallisuuden parantaminen ja tilannekuvan saaminen; 2) Rajoitukset on toteutettu järjestelmällä, jossa maan omistusoikeuden ja pidempiaikaisen hallintaoikeuden hankkiminen on ollut luvanvaraista. Luvanhakuvelvollisten määritelmä ja luvan myöntämisen peruste on vaihdellut eri laeissa, mutta perusrakenne on ollut sama. Rajoitusten säätämisen suurimmaksi rajoittavaksi tekijäksi osoittautuu halu ja tarve saada ulkomaista pääomaa. Perustuslaki perusoikeuksineen ja kansainväliset sopimukset eivät ole juurikaan rajoittaneet lainsäätäjän mahdollisuutta säätää nykymuotoista lakia; 3) Lain tarpeellisuus ja tehokkuus osoittautuu kyseenalaiseksi. Luvan hylkäämisen edellytyksiä on hankala havaita hakemuksen käsittelyvaiheessa. Laki on helppo kiertää ja siinä on muitakin ongelmia. Ratkaisukeinoina voi olla lain soveltamisalan muuttaminen kattavammaksi tai kokeilla uutta sääntelytapaa.The study examines: 1) what were and how were the stated reasons that led to setting the objectives of the regulations on the acquisition of land by foreigners subject to permission and subsequently maintaining them in partial modification (justification); and 2) how restrictions on the acquisition of land by foreigners have been implemented at different times and what factors have limited the imposition of restrictions. In addition, 3) a critical assessment is made as to whether the current law restricting the acquisition of land by foreigners is necessary and effective in the light of information available from public sources. The study is topical due to the deteriorating security situation in Europe and Finland and because the functionality of the current Restrictions Act is being assessed and the possibilities for its development are being studied. The research material used is mainly parliamentary documents and other legal publications and news on the subject. The method is regulatory theory. The study reveals: 1) The declared grounds for foreign land acquisition have been several and have changed over time from the economic and security policy bases of the 20th century to the national security of the 2010s. The acquisition of land permits by foreigners was abandoned in 1999 when Finland integrated into Europe. It was thought that there would be no need for the law after Finland had to lift restrictions on the member states of the Union due to the Treaty of Accession to the EU. Subject to authorization and monitoring was restored by a law that entered into force on 1 January 2020. The reason was to improve national security and get a picture of the situation; 2) The restrictions have been implement-ed through a system in which the acquisition of land ownership and long-term tenure has been subject to a permit. The definition of permit applicants and the basis for granting a permit have varied in different laws, but the basic structure has been the same. The greatest constraint on the imposition of restrictions is the desire and need to obtain foreign capital. The Constitution and its fundamental rights and international agreements have done little to limit the legislature's ability to enact the law in its current form; 3) The necessity and effectiveness of the law proves to be questionable. It is difficult to identify the conditions for refusing a permit at the application stage. The law is easy to circumvent and there are other problems with it. The solution may be to make the scope of the law more comprehensive or to try a new regulatory approach.Description
Supervisor
Ekroos, AriThesis advisor
Seppälä, JanneKeywords
ulkomaalainen, saantokelpoisuus, maanhankinta, rajoittaminen, luvanvaraisuus