Dialogin ohjaaminen: Karakterisoivan dialogin työstäminen yhdessä käsikirjoittajan ja näyttelijän kanssa

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee karakterisoivan dialogin ohjaamista ja kehittämistä elokuvan ennakkosuunnitteluvaiheessa. Ohjaamisen lähtökohtana on dialogin työstäminen yhdessä käsikirjoittajan ja näyttelijän kanssa. Omakohtaiset kokemukset epäuskottavasta elokuvadialogista johdattivat minut tutkimaan, että millaista on toimiva dialogi?

Elokuvassa dialogilla voi olla useita funktioita, mutta sillä on aina merkitys. Dialogikohtaus sisältää henkilöhahmojen agendat ja konfliktin, jotka luovat tilanteeseen jännitteen. Dialogin ei tarvitse jäljitellä naturalismia, vaan sen tyyli voi muotoutua elokuvan maailmaan ja genreen sopivaksi.

Pohdin käsikirjoittamisen näkökulmasta toimivan dialogin perusteita ja sen suhdetta näyteltävissä olevaan dialogitekstiin. Kirjoitettu puhe voi tuntua toimivalta paperilla, mutta muuttuukin radikaalisti, kun näyttelijä tulkitsee tekstin ääneen. Siksi painotan näyttelijäharjoitusten merkitystä ennakkosuunnitteluvaiheessa. Harjoituksissa dialogi kuullaan ääneen puhuttuna ja näyttelijöiden ollessa vuorovaikutuksessa, jonka jälkeen käsikirjoittaja voi tekstiä vielä muokata.

Karakterisoiva dialogi luo henkilöhahmolle yksilöllisen puhetavan sekä kertoo huomattavan määrän informaatiota hahmon taustasta, statuksesta ja tunnetilasta. Puheella karakterisoinnin kanssa on oltava tarkkana, ettei sorru roolihenkilöiden stereotyypittelyyn. Viimeisessä luvussa avaan Judith Westonin ja Mihail Tsehovin ohjaamisen metodeja. Weston lähestyy näyttelijän ohjaamista intentioita ja toimintaverbejä hyödyntäen. Tsehovin metodi pohjautuu fyysisiin mielikuviin. Sovellan heidän teorioitaan dialogikohtauksen ohjaamiseen ja poimin kummankin opeista mieleiseni työkalut.