Vihreän t-paidan muisto – Havaintoja ei-ihmiskeskeisyyteen pyrkivästä pukusuunnittelusta
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2022
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Lavastustaiteen maisteriohjelma
Language
fi
Pages
94
Series
Abstract
Opinnäytetyössä pohditaan ei-ihmiskeskeisen ajattelun mahdollisuuksia ja vaikutuksia pukusuunnittelussa. Pyrkimyksenä on etsiä uusia näkökulmia kestävää ajattelua korostavan elämänkatsomuksen ja pukusuunnittelun ammatinharjoittamisen välillä. Prosessin aikana esiin tulleiden ristiriitaisuuksien ja oivallusten kautta pukuajattelua (Pantouvaki, 2020) kehitetään muotoon, jossa yhdistyy huolenpidon tärkeys, ihmisen valta-aseman kyseenalaistaminen sekä luova työ. Pukua tarkastellaan tässä opinnäytetyössä ei-identifioivan tai ei-personoivan puvun näkökulman kautta. Työstä ilmenee, että silloin kun puvun lähtökohtainen tehtävä ei ole luoda mielikuvaa uskottavasta, kokonaisen henkilöhistorian omaavasta yksilöstä, voidaan puusuunnittelua lähestyä ei-ihmiskeskeisestä näkökulmasta käsin. Tällöin myös ei-inhimillisellä toimijuudella on pääsy pukusuunnittelun prosessiin, mikä voi tapahtua esimerkiksi materiaalilähtöisen työskentelytavan kautta. Opinnäytetyössä havainnoidaan, millaisia rooleja ei-identifioivalla puvulla voi teoksissa olla, puretaan esimerkkien kautta auki ei-identifioivan puvun kantamaa metaforista kieltä sekä pohditaan, millä tavoin puvun materiaali itsessään voi olla merkityksellinen. Opinnäytetyö nostaa esiin ajatuksen, jonka mukaan pelkästään aineettomuuteen tai minimalismiin pyrkiminen esitysten tekemisen yhteydessä voi olla ongelmallista, koska olemme materiaalisen maailman ympäröimiä ja väistämättä kytköksissä siihen. Ekologisuuden kannalta tehokkaampana vaihtoehtona esitetään kriittistä ja tiedostavaa suhtautumistapaa materiaalisuuteen ja sen toimijuuteen. Tuota suhdetta tarkastellaan uusmaterialistisesta näkökulmasta käsin, jolle tunnusomaista on ei-inhimillisen materiaalin toimijuuden tunnustaminen. Opinnäytetyössä pukusuunnittelijan ja työstettävän materiaalin vuorovaikutussuhteen kuvaamisessa sovelletaan filosofi Jane Bennetin (2020/2010) ajatuksia vitaalisesta materiasta (eng. vibrant matter) sekä antropologi Tim Ingoldin (2013) ajatuksia, joille keskeistä on käytännön tekemisen kautta ajattelun kehittäminen. Taiteilija ja tutkija Tuija Kokkosen (2017) kehittämä termi heikko toimijuus sekä empatian käsite inspiroivat pohtimaan, millä tavoin nyky-yhteiskunnalle tyypillisestä egoistisesta ajattelutavasta irtisanoutuminen voisi vaikuttaa taiteellisiin prosesseihin ja niiden lopputulemiin. Opinnäytetyön aihetta havainnoidaan maisterinopintojeni aikana tekemieni nykytanssi- ja esitystaideteosten, sekä aiheen kannalta ajatteluuni merkittävimmin vaikuttaneiden kurssikokonaisuuksien aikaansaamien kokemusten kautta. Opinnäytetyössä nostetaan esiin myös toisten suunnittelijoiden ja esitystaiteilijoiden taiteellisia sekä tutkimuksellisia töitä analyysin tueksi. Opinnäytetyöprosessin tavoite on ollut pohtia ja sanallistaa sitä, millä tavoin posthumanistinen eli ihmisen valta- asemaa kyseenalaistava ajattelu voisi läpäistä koko pukusuunnittelun prosessin ja johtaa siten ekokriittisemmän ja siten vähemmän ihmiskeskeisen pukusuunnittelun harjoittamiseen. Työ tekee näkyväksi kaikkea elämää koskettavan suhteellisuuden merkityksen pukusuunnittelussa. Olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden kanssa niin tiedostaen kuin tiedostamattammekin. Kun pukusuunnittelija toteuttaa työskentelytapoja, joissa ei-inhimillinen tulee huomioiduksi, voi hän tulla tietoisemmaksi omien valintojensa ja toimintojensa suorista tai välillisistä seuraamuksista. Tämä voi herkistää suunnittelijaa luomaan monimuotoisempaa taidetta ja vähemmän kuluttavaa työskentelykulttuuria, joka voidaan kokea tekijän ja työyhteisön kannalta merkityksellisenä.This thesis reflects upon the possibilities and consequences of a non-anthropocentric approach to costume design. The aim is to find new perspectives between personal values, which emphasizes sustainable thinking, and costume design practice. Through the contradictions and realizations that emerged during the process, costume thinking (Pantouvaki, 2020) is developed into a form that combines the importance of care, the questioning of human supremacy, and creative work. In this thesis costume is examined from the perspective of a non-identifying or a non-personifying costume. The work shows that when the primary function of a costume is not to create an image of a credible individual with an entire personal history, costume design can be approached from a non-human-centered perspective. In such case, non-human actants also have access to the costume design process, which can occur, for example, through material-led working methods. The thesis observes what purposes do such costumes serve in the performance, and deconstructs the metaphorical language carried by a non-identifying costume through examples. The thesis also considers how the material of the costume can be meaningful by itself. I argue that striving for pure minimalism or immateriality in a performance can be problematic, as we are surrounded, and inevitably connected to a material world. Instead of minimalism or immateriality it can be more ecologically viable to be critically aware of materiality and its agency. This relationship is studied from a new materialistic viewpoint, which characteristically recognizes the agency of non-human material. In the thesis, descripting the interactions between a costume designer and the material, philosopher Jane Bennet’s (2020/2010) thoughts on vibrant matter as well as anthropologist Tim Ingold’s thoughts on evolving ones thinking through the acts of making are applied. The term, ‘reduced agency’ (transl. by author), coined by artist and researcher Tuija Kokkonen (2017), and the concept of empathy have inspired reflections on how resigning from a purely egoistic way of thinking, typical to modern society, could affect artistic processes and their end results. The topic of the thesis is observed through the contemporary dance and performance artworks I have worked on during my master level studies, as well as the experiences of the courses that have the most significant impact on my thinking in terms of the topic. The thesis will also bring forth artistic and research works conducted by other designers and performance artists to support the analysis. The aim of the thesis process has been to reflect and verbalize the ways in which posthumanist thinking, i.e. thinking that questions human dominance, could permeate the entire process of costume design and thus lead to the practice of more ecocritical and thus less human-centered costume design. The most central insight of the thesis is to understand costume design as a relative practice, which touches all of life. We are constantly interacting with other human and non-human actors, both consciously and unconsciously. When a costume designer implements ways of working that consider the non-human, they can become more aware of the direct or indirect consequences of their actions. This can sensitize the designer towards creating more diverse artworks and a less consuming working culture, which can be perceived as meaningful for the designer and their work community.Description
Supervisor
Pantouvaki, SofiaThesis advisor
Haapakangas, LauraSuurla, Susanna
Keywords
pukusuunnittelu, ei-ihmiskeskeisyys, ei-inhimillinen, posthumanismi, uusmaterialismi, materiaalisuus, ei-identifioiva puku, prosessikeskeisyys