Koivusulfaattisellun uuteainepitoisuuden hallinta

Loading...
Thumbnail Image

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

Helsinki University of Technology | Diplomityö
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author

Date

Major/Subject

Mcode

Puu-23

Degree programme

Language

fi

Pages

iv + 96 s. + liitt. 30

Series

Abstract

Tämän diplomityön tarkoituksena oli parantaa koivusulfaattisellutehtaan uuteainepitoisuuden hallintaa. Pohjois-Suomessa sijaitsevalla sulfaattisellutehtaalla, jossa keitetään samalla kuitulinjalla vuorotellen koivu- ja havusellua, korkeimmat uuteainepitoisuudet esiintyvät kevättalvella, vaikka etelämpänä sijaitsevien sellutehtaiden suurimmat uuteongelmat esiintyvät loppukesästä. Uutepitoisuus on todennäköisesti hyvin riippuvainen raaka-aineesta, vaikka tämän työn tutkimuksilla sitä ei pystytty todistamaan. Uuteainepitoisuutta voidaan laskea lisäämällä suopaöljyä tai hartsisaippuaa painediffusöörille menevään pesusuodokseen ja paras tulos saadaan, kun hartsisaippua-annosta nostetaan asteittain keittojakson edetessä 1,3 - 2,3 - 3,3 kg/ts. Koivuhakkeen seisottaminen seitsemän viikon ajan laski valkaistun sellun gravimetrisen uuteainepitoisuuden alle 0,1 %:iin keittojakson lopussa. Tavallisesti uutepitoisuus nousee keittojakson loppua kohti mentäessä, mutta seisotetusta hakkeesta valmistetun sellun uuteainepitoisuus oli korkeimmillaan keiton alussa. Steryyliestereiden määrä nousee happivaiheen ja sitä seuraavan pesupuristimen jälkeen. Steryyliestereiden määrä kuitenkin vähenee ECF-valkaisussa. Koivusulfaattiselluun lisättävän purumassan merkitys uuteainepitoisuuteen on todennäköisesti hyvin pieni. Myöskään keiton mustalipeän jäännösalkalipitoisuuksilla ei ole tämän työn perusteella merkitystä valmiin sellun uutepitoisuuteen, kun yläpaisunnan jäännösalkalipitoisuus on välillä 3-13 g/1 ja alapaisunnan jäännösalkalipitoisuus on välillä 8-12 g/l.

Description

Supervisor

Tikka, Panu

Thesis advisor

Mikkonen, Vesa

Other note

Citation