Taiteen merkityksistä nykymaisema-arkkitehtien kertomana

Abstract

Taiteen merkityksistä nykymaisema-arkkitehtien kertomana käsittelee taiteen ja maisema-arkkitehtuurin suhdetta ilmastokriisin ja luontokadon aikana. Käsittelen suhdetta pääasiassa maisema-arkkitehtien näkökulmasta katsottuna.

Pääkysymyksiäni ovat, millaisia taiteellisia pyrkimyksiä ilmenee nykymaisema-arkkitehtuurissa? Miten maisema-arkkitehdit ja maisema-arkkitehtuurista kirjoittavat tutkijat suhtautuvat taiteelliseen ilmaisuun maisema-arkkitehtuurin kontekstissa nykypäivänä? Millainen tehtävä ja paikka taiteella on maisema-arkkitehtien ammatissa?

Tärkeimmiksi lähteiksi valikoitui Meaghan Kombolin 30:30 Landscape architecture (2015), Susan Herringtonin On Landscapes (2009) ja Metis International Garden Festival ja Emily Waughin toimittama Experimenting landscapes : Testing the limits of the garden (2016). Ensimmäinen lähteeni on sekä tutkimusaineistoni että päälähteeni, joka sisältää kuudenkymmenen kansainvälisen maisema-arkkitehdin tekijähaastattelut tuorein hankekuvauksin. Haastattelujen perusteella loin suunnittelufilosofiakaavion, joka esittelee nykysuunnittelijoiden tärkeimmät teemat: ympäristön, kulttuurin, hyvinvoinnin ja talouden. Näistä teemoista perehdyin kulttuuriin, joka sisältää sekä taiteen immateriaaliset että materiaaliset piirteet. Materiaalisten piirteiden sijaan keskityin immateriaalisiin ominaisuuksiin, jotka heijastavat maisema-arkkitehtien pyrkimyksiä.

Taiteen immateriaalisten ominaisuuksien lisäksi kirjoitelmani perehtyy taiteen kolmeen erilaiseen rooliin suunnittelijan arjessa. Näitä ovat taide suunnittelutyötä ohjaavana tekijänä, taide inspiraationa ja taide maisema-arkkitehtuuria rikastuttavana ominaisuutena.

Taiteen paikan ja merkityksen lisäksi jäsennän kirjoitelmassani, miten taiteeseen suhtaudutaan suunnittelutyössä. Noin puolet suunnittelijoista ilmaisi jonkin taiteeseen liitettävän ominaisuuden, joka vaikuttaa heidän työskentelyynsä. Tästä huolimatta sekä suunnittelijat että teoreetikot ilmaisivat huolensa siitä, miten ilmastokriisin ja luontokadon seuraukset vaativat suunnittelijoilta huomiota, joka saattaa vähentää mahdollisuuksia harjoittaa itseilmaisua maisema-arkkitehtuurin kontekstissa.

Haastattelujen mukaan taiteen ja ympäristön huomioiva suunnittelutapa on kuitenkin mahdollista, mikäli suunnittelija on kiinnostunut molemmista tavoitteista. On kuitenkin huomioitava ettei yksikään suunnittelijoista arvioinut tekevänsä maisema-arkkitehtuuria ainoastaan taiteen näkökulmasta, sillä maisema- arkkitehtuurilla koettiin olevan tärkeä rooli ympäristön yleisenä kehittäjänä