Pukusuunnittelijana ilmastokriisissä - Pohdintoja arvovalinnoista materiaalisessa ammatissa

Abstract

Tässä opinnäytteessä käsitellään pukusuunnittelijana toimimista ilmastokriisin aikakaudella. Vaikeita ilmastotunteita tarkastellaan materiaalisen ammatin harjoittajan näkökulmasta tilanteessa, jossa oma ammatti ja sen konventiot ovat ristiriidassa ekologisten arvojen kanssa.

Tutkielmassa pohditaan, miten pukusuunnittelijan työnkuvaa voisi muuttaa ekologisemmaksi ja eettisemmäksi niin henkilökohtaisesti kuin kollektiivisestikin, jotta ekologisiin arvoihin liittyvät arvoristiriidat omassa ammatissa olisi mahdollista minimoida. Tarkastelen kriittisesti, miten oma ilmastoahdistukseni on vaikuttanut pukusuunnittelijana toimimiseen, ja miten olen löytänyt keinoja kohdata ja käsitellä omia ilmastotunteitani ammattini puitteissa.

Aihetta lähestytään selvittämällä, mitä ilmastotunteet ovat ja miten erityisesti vaikeat ilmastotunteet, kuten ahdistus, häpeä ja riittämättömyyden tunteet, vaikuttavat arkielämään, sekä mistä ne kumpuavat. Nämä tunteet linkittyvät siihen, millä tavoin ilmastokriisi on näkynyt esittävien taiteiden kentällä 2000-luvulla niin teosten aiheissa kuin teosten valmistustavoissa yleisesti.

Tässä yhteydessä esittävien taiteiden kenttä rajataan sellaisiin esittämisen muotoihin, joissa esiintyjä tai esiintyjät esiintyvät yleisölle joko paikan päällä tai virtuaalisesti. Esimerkkejä nostetaan teatterin, tanssin, performanssitaiteen ja elokuvan maailmasta. Yleisemmän tarkastelun jälkeen huomio kiinnittyy erityisesti pukusuunnittelijoiden ammattikentällä tapahtuvaan jatkuvaan muutokseen kohti ekologisempaa ja eettisempää työkulttuuria. Päädyn näiden teemojen kautta pohtimaan omia arvojani ja taiteen tekemistä ilmastokriisissä, sekä omaa asemaani tulevaisuuden pukusuunnittelun ammattilaisena.

Opinnäytteen osana käydään läpi kolme opintoihini kuulunutta taiteellista työtä, teatteriproduktio Hyvän ja pahan tuolla puolen (2020), biomateriaalitutkimus Temporal surfaces (2020) ja Aalto-yliopiston ELO:n opiskelijaproduktiona toteutettu lyhytelokuva Manian lapset (2021). Näiden töiden kautta pyrin reflektoimaan omaan pukusuunnittelijan ammatti-identiteettiini liittyviä, ilmastoahdistuksen aiheuttamia tunne- ja ajatusprosesseja. Jäljitän oman toivottomuuteni ja ahdistukseni juuria ja seuraan, miten ne ovat muuttuneet paitsi aktiiviseksi toiminnaksi myös innostukseksi ekologisen pukusuunnittelun tulevaisuutta ja sen tuomia mahdollisuuksia kohtaan.