Jatko-opintojen ohjauksen nykytila ja kehittämismahdollisuudet Teknillisen korkeakoulun konetekniikan osastolla

No Thumbnail Available

Files

isbn9512281538.pdf (610.4 KB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

D4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitys
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2006

Department

Department of Mechanical Engineering
Konetekniikan osasto

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Language

fi

Pages

62

Series

Konetekniikan osaston julkaisuja / Teknillinen korkeakoulu, Konetekniikan osaston julkaisuja / Teknillinen korkeakoulu, 2006/1

Abstract

In this research report the postgraduate supervision process, its problems and development opportunities of the Department of Mechanical Engineering in the Helsinki University of Technology are examined. The main goal of this research was to describe the department's postgraduate supervisory process and to develop it as supportive and effective as possible. In addition, the concept of counselling was examined, particularly in the context of postgraduate study. The research had two phases. In the first phase, a questionnaire was sent to the professors, which are in charge of the postgraduate supervision process (N=25, of which 8 answered) and to the postgraduate students (N=91, of which 36 answered) of the Department of Mechanical Engineering. In the half-structured questionnaire, views and ideas about the organisation and development opportunities of postgraduate supervisory practice were examined. The answers were analysed by using qualitative and quantitative content analyses. The results indicated that the supervision process of postgraduate studies should be enhanced and developed to be more systematic in such manner, that there is support and guidance available throughout the whole postgraduate study process. The most common ideas for developing the postgraduate supervision process concerned the increase of financial and timely resources and group work. The views of the supervisors and students were mostly parallel, but there were also some differences on emphasis. In the second phase, the goal was to reinforce and deepen the questionnaire study by interviewing some of the department's professors. Three group interviews were organised, in which altogether ten supervisors attended. The goal of the interview study was to examine the current practices and possible problem areas of postgraduate supervision in the department of Mechanical Engineering. In the study, also the supervisory experiences and supervisors' ideas about developing the supervision process were of interest. Interviews were analysed by using qualitative content analysis. According to the results, the supervision process was modelled in five levels: the department level, the research unit, the supervisor level and to the levels of peer support and support received from external sources. The results indicated also that the source of student's research project and funding, as well as the stage of the studies have an influence on the efficiency of the postgraduate supervision. The supervisory experiences and perceptions of supervision were individual. The supervisors regarded the supervisory process mainly as informal. The main factors influencing supervisory practice were: professor's job description, the relation between supervision and professor's other duties, professor's expertise and research work. The main problems in research supervision concerned the guidance of students that are working outside the department. In addition, the supervisory process in the department was found unclear as an entity. According to the results, the supervision process should be unified and some common supervisory practices should be created. In addition, the collaboration between the university and the business world needs to be improved. Supervision of doctoral thesis should be increased as well, for example by increasing the amount of methodological and scientific writing courses. The organisational challenges were found to be the same as in the questionnaire study: there is a need for more financial and timely resources. It was suggested that the supervisory practice in the Department of Mechanical Engineering should be developed by doing more research in groups (see for example Aittola 1995; Wright 2003), by increasing other forms of group and peer support (see for example Johnston & McCormack 1997; Pearson 1996), by making supervision contracts (see for example Herrala 1999; Hockey 1996) and by improving and increasing the collaboration between the economic world, other research institutions and universities (see for example Buttery, Richter & Filho 2005; Landry, Traore & Godin 1996). Furthermore, a contractual solution (Herrala 1999; Koponen & Rainio 1995) and a supervision model based to the results of this and other similar researches (see for example Acker, Hill & Black 1994) were developed to aid the development process.

Tässä tutkimusraportissa tarkastellaan jatko-opintojen ohjauksen nykytilaa, ongelmakohtia ja kehittämismahdollisuuksia Teknillisen korkeakoulun konetekniikan osastolla. Tutkimuksen pääasiallisena tavoitteena on kuvata konetekniikan osaston ohjausprosessia ja kehittää ohjausta mahdollisimman hyvin jatko-opiskelua tukevaksi ja tehostavaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selkeyttää ohjausilmiötä ja ohjaus-käsitteen saamia merkityksiä jatko-opintojen yhteydessä. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Esitutkimuksessa selvitettiin konetekniikan osaston jatko-opintojen ohjauksesta vastaavien professorien (N=25, joista vastanneita 8) ja tohtorintutkintoaan tekevien jatko-opiskelijoiden (N=91, joista vastanneita 36) näkemyksiä ja kehittämisajatuksia jatko-opintojen ohjauksesta ja organisoinnista puolistrukturoidulla lomakekyselyllä. Kyselyvastaukset analysoitiin yhdistelemällä laadullisen ja määrällisen sisällön analyysin periaatteita. Kyselyn tulosten mukaan jatko-opintojen ohjausta pitäisi lisätä ja kehittää kokonaisvaltaisemmaksi ja systemaattisemmaksi toiminnaksi siten, että jatko-opintoihin olisi saatavilla tukea alun yleisestä opintoneuvonnasta tutkimustyön tekemiseen ja loppuvaiheen julkaisukäytäntöihin asti. Yleisimpiä jatko-opintojen organisointiin liittyviä kehittämisehdotuksia olivat muun muassa taloudellisten resurssien, tutkijakoulujen ja tutkimusryhmätoiminnan lisääminen. Näkemykset ohjaajien ja opiskelijoiden kesken olivat samansuuntaisia, mutta niissä oli painotuseroja. Tutkimuksen toisessa vaiheessa esitutkimusta täydennettiin ja syvennettiin haastattelemalla jatko-opintojen ohjaajia. Ryhmähaastatteluja järjestettiin kolme ja niihin osallistui yhteensä 10 ohjaajaa. Haastatteluissa selvitettiin osaston jatko-opintojen ohjauksen nykykäytäntöjä, ohjauksen ongelmakohtia sekä ohjaajien kokemuksia ohjaustyöstä ja ajatuksia jatko-opintojen kehittämiseksi. Haastatteluaineiston pohjalta osaston jatko-opintojen ohjausprosessi oli mallinnettavissa ohjauksen eri tahoihin, joita ovat: osasto-, tutkimusala- ja ohjaajakohtainen ohjaus sekä vertaistuki ja ulkopuolisen tuen muodot. Tulosten mukaan jatko-opintojen ohjauskäytännöt vaihtelevat osastolla myös jatko-opiskelijan opinnäytetutkimuksen aiheen ja opintojen vaiheen mukaan. Ohjaajien ohjauskokemukset ja ohjauksen saamat merkitykset olivat yksilöllisiä. Ohjaajat luonnehtivat ohjausta pääasiassa epämuodolliseksi ja muiden tehtävien lomaan rakentuvaksi toiminnaksi. Haastatteluissa tuli myös esille, että ohjaajien ohjauskäytäntöihin vaikuttavia tekijöitä ovat professorin työnkuva, ohjauksen suhde muihin työtehtäviin, ohjaajan asiantuntijuus ja tutkimustyön tekeminen. Suurimmaksi ongelmakohdaksi ohjaajat kokivat osaston ulkopuolella jatkotutkintoaan tekevien ohjaamisen. Myös jatko-opintojen ohjausprosessin epäselvyys osaston kattavana kokonaisuutena koettiin ongelmalliseksi. Tutkimustulosten mukaan konetekniikan osaston jatko-opintojen ohjausta on yhtenäistettävä ja osastolle on luotava yhteisiä ohjauksen käytäntöjä. Myös ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä pitäisi tiivistää ja osaston ulkopuolella opiskelevien opiskelijoiden ohjaukseen tulisi panostaa enemmän. Lisäksi opinnäytetutkimuksen ohjausta pitäisi kehittää esimerkiksi lisäämällä tutkimusmenetelmä- ja tieteellisen kirjoittamisen kursseja. Jatko-opintojen järjestämisen haasteiksi tunnistettiin haastattelututkimuksessa esitutkimuksen tapaan taloudellisten ja ajallisten resurssien puute. Jatko-opintojen ohjauksessa koettujen ongelmien ratkaisuksi sekä jatko-opiskelun tukemiseksi ja tehostamiseksi tutkimuksessa ehdotetaan, että konetekniikan osastolla lisättäisiin tutkimusryhmätoimintaa (mm. Aittola 1995; Wright 2003) ja muiden vertais- ja ryhmätyöskentelyn muotoja (mm. Johnston & McCormack 1997; Pearson 1996), tehdään ohjaussopimuksia (mm. Herrala 1999; Hockey 1996) sekä tiivistetään yhteistyösuhteita elinkeinoelämään, muihin tutkimuslaitoksiin, yliopistoihin ja korkeakouluihin (mm. Buttery, Richter & Filho 2005; Landry, Traore & Godin 1996). Tutkimustulosten ja kirjallisuuden (mm. Acker, Hill & Black 1994) pohjalta konetekniikan osastolle laadittiin myös jatko-opintojen ohjauksen malli ja ohjaussopimusformaatti (Herrala 1999; Koponen & Rainio 1995), joiden tarkoituksena on tarjota osaston opiskelijoille, ohjaajille ja muulle henkilökunnalle konkreettisia välineitä ohjausprosessin kehittämiseksi.

Description

Keywords

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/urn:nbn:fi:tkk-006291

Collections

[report] Insinööritieteiden korkeakoulu / ENG