Nanocellulose Interactions with Protein and Water in Advanced Sensing Systems

Abstract

In this work, cellulosic nanomaterials were investigated for application as fluidic and sensing platforms. These platforms were used for humidity measurement, biosensors, and immunoassays, which are relevant to the areas of diagnostics, printed electronics, and smart packaging. A systematic investigation was carried out to study the interactions between water and protein molecules with cellulosic materials, which was facilitated by advanced techniques such as quartz microgravimetry, surface plasmon resonance, and confocal microscopy. Humidity responsive and electroactive composite films were developed using hybrid materials composed of nanocellulose and carbon nanotubes. The changes in relative humidity of air were monitored by measuring the shift in electroacoustic admittance and electrical resistivity of composite films upon water uptake. Other systems that incorporated mineral particles and nano-and microcellulose were used for lateral flow assays (LFA) based on fluidic wicking. For this purpose, inkjet printing was used to produce hydrophobic channel sidewalls on nanopaper. Alternatively, stencil printing of the fluid-wicking element was applied on hydrophobic supports. These wicking systems showed the potential as new types of LFA devices with excellent sensitivity. Glucose, non-specific protein, and antigen detection were demonstrated by colorimetric sensing at clinically relevant concentrations. A new type of cellulose nanomaterial, cellulose II nanoparticles, was introduced as a substrate for controlled protein adsorption. The interactions and protein accessibility to surfaces treated with such cellulose II nanoparticles, which formed a hydrogel film, were investigated in detail. Cationic cellulose II nanoparticles (NPcat) showed one of the highest levels of accessibility recorded, following both specific and non-specific protein interactions, and suggested NPcat suitability as a new immobilizing agent for biomolecular sensing. Oppositely charged anionic cellulose II nanoparticles (NPan) were used for surface passivation and indicated a great potential as a blocking agent that can be deposited on substrates to minimize non-specific molecular interactions. Both cellulose nanospheres, NPcat and NPan were deployed in protein-accessible and protein-repellent materials, respectively, and facilitated the design of a rapid antigen sensing system for SARS-CoV-2 nucleocapsid.

Tässä työssä tutkittiin nanoselluloosamateriaalien käyttöä sensoreissa. Työssä keskityttiin sellaisten komponenttien kehittämiseen, joita voitaisiin hyödyntää kosteusantureissa, sekä kemiallisissa että immunologisissa biosensoreissa. Näiden käyttökohteita ovat mm. diagnostiikan sovellukset, painettu elektroniikka ja älypakkaukset. Tässä työssä veden ja proteiinin vuorovaikutuksia selluloosamateriaalien kanssa tutkittiin käyttämällä mikrogravimetriaa, pintaplasmonresonanssia ja konfokaalimikroskopiaa. Kosteuteen reagoivat, elektroaktiiviset komposiittifilmit kehitettiin nanoselluloosasta ja hiilinanoputkista. Veden adsorption aiheuttamat muutokset komposiittifilmien elektroakustisessa admittanssissa ja ominaisvastuksessa osoittivat mahdollisuuden seurata suhteellisen ilmankosteuden muutoksia. Lisäksi lateraalivirtausanalyysiin (LFA) sopivia nestevirtauskanavia valmistettiin joko mustesuihkutulostamalla hydrofobisia kanavien seinämiä nanopaperille tai stensiilitulostamalla nestettä siirtäviä rakenteita hydrofobisille substraateille. Nämä fluidikanavat osoittivat mahdollisuuksia kehittää uusia, sensitiivisiä LFA-laitteita. Painetuilla, huokoisilla, nanoselluloosaa ja mineraaleja hyodyntävillä nestekanavilla osoitettiin kolorimetrisin menetelmin glukoosin, epäspesifisen proteiinin ja antigeenin havaitseminen kliinisesti merkityksellisillä konsentraatioilla. Selluloosa II nanopartikkelien käyttö proteiinien vuorovaikutusten kontrolloinnissa osoitettiin tutkimalla proteiinien adsorptiota nanopartikkeleilla käsitellyille pinnoille. Suurin adsorptio saavutettiin positiivisesti varautuneilla selluloosa II nanopartikkeleilla (NPcat). Lisäksi sekä spesifisiä että epäspesifisiä proteiinien vuorovaikutuksia pystyttiin luomaan eri pinnoilla, mikä viittaa niiden sopivuuteen sensorien bioreagenssien immobilisoivana aineena. Anioniset selluloosa II nanopartikkelit (NPan) osoittautuivat sen sijaan hyviksi pintojen passivoinnissa, mikä osoittaa niiden potentiaalin substraattien blokkausaineena eli epäspesifisten molekyylien vuorovaikutusten estäjänä. Näitä selluloosan nanopartikkeleihin perustuvia proteiineja immobilisoivia ja proteiineja hylkiviä materiaaleja käytettiin SARS-CoV-2-nukleokapsidille suunnatuissa antigeenitesteissä.