Elementtirakenteinen siirrettävä kirkko Vuosaaressa - taustat ja korjaussuunnitelma

No Thumbnail Available

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

Helsinki University of Technology | Diplomityö
Ask about the availability of the thesis by sending email to the Aalto University Learning Centre oppimiskeskus@aalto.fi

Authors

Date

2004

Department

Arkkitehtiosasto

Major/Subject

Rakennusoppi

Mcode

A-9

Degree programme

Language

fi

Pages

135

Series

Abstract

This Master's thesis focuses on a prefabricated plywood church designed by Ola Laiho and Bengt-Vilhelm Levón, built in 1969 in the Vuosaari suburb of Helsinki. The church served as a temporary room for religious services until the final church was built, after which it should have moved to a different site in another suburb, but did not. During the past few years the building was empty. Currently, it is in quite bad condition and requires complete renovation. The church's architecture is an example of refined constructivism and true modernism, resembling Mies van der Rohe's formal language. Whether or not to preserve the church is under serious consideration. The Master's thesis has two parts, a background analysis based on text and photographs and a repair plan. It reviews much architectural phenomena of the 1960's. It examines this era from different points of view by using comparisons. The main focus of the thesis is the church itself. First, it briefly describes architectural utopias known worldwide in the 1960's, such as portable buildings, dynamic town plans and new design solutions. It also specifies features, style and what makes this an exemplary church. The thesis researches the period of transition in church architecture. New patterns and forms in modern architecture and changed principles in the work of the church institution challenged the traditional church building design. In the 60's there was a strong contradiction between sacral and profane, and huge monumental churches and small parish centres. Due to the current nature of this theme, building preservation was studied extensively. The Vuosaari church example reveals the purpose of constructivism, which was to create church, is not tied to a site and could have varying configurations to suit different requirements. The idea of a movable building or system raises new questions about whether or not to preserve an idea or substance, timelessness or absence of roots, or if a building could be scrutinized as an object. The repair plan presented in this thesis developed out of the problems discovered in examining the building. The damage was caused both by the mistakes during the original planning procedure and the lack of maintenance. The aim was to develop a method for reparation, which respects the original architecture of the building, minimizes the problems caused by moisture and makes the structure more durable. The main issue relates to restoration. How much should the structure and its details be changed, without destroying the building's original character? The main point of the repair plan was to solve the most difficult details, such as the external wall structure. In the repair plan, the element's original closed box structure was replaced by a new and aerated structure that functioned better technically and was protected from weather with detachable plywood boards. The aim was that the structure endures a long time and the protective parts of the facade, meaning the plywood boards, are easy to remove and replace.

Diplomityö käsittelee Ola Laihon ja Bengt-Vilhelm Levónin suunnittelemaa vanerielementtikirkkoa, joka valmistui vuonna 1969 Helsingin Vuosaareen. Rakennuksen oli alun perin tarkoitus toimia väliaikaisena jumalanpalvelustilana pysyvän kirkon valmistumiseen asti, jolloin se olisi siirretty tilapäiskirkoksi uuteen lähiöön. Siirtoa ei koskaan toteutettu. Viime vuodet rakennus on ollut tyhjillään ja päästetty niin huonoon kuntoon, että sen korjaaminen edellyttäisi käytännössä lähes täydellistä rekonstruktiota. Rakennuksen arkkitehtuuri on hienostunutta konstruktivismia, ja sitä pidetään poikkeuksellisen puhtaana esimerkkinä tinkimättömästä Mies van der Rohe -tyylisestä modernismista. Keskustelua rakennuksen suojelemisesta on käyty vilkkaasti viime vuosina. Diplomityö on kaksiosainen sisältäen tekstiin ja kuviin perustuvan tausta-analyysin sekä korjaussuunnitelman. Tutkimuksessa luodaan katsaus moniin 1960·luvun arkkitehtuuri-ilmiöihin. Aikakautta valotetaan erilaisten näkökulmien ja rinnastusten kautta, keskipisteenä on kuitenkin itse tutkimuskohde, johon ilmiöitä peilataan. Aluksi tarkastellaan 1960-luvun kansainvälisesti tunnettuja arkkitehtuuriutopioita, siirrettäviä rakennuksia ja dynaamisuutta korostavia suunnitteluratkaisuja sekä nostetaan esiin näiden ideoiden suomalaisia toteutumia. Lisäksi eritellään Vuosaaren kirkon konstruktivismia ja sen tyylillisiä esikuvia Omana kokonaisuutenaan työssä tarkastellaan kirkkoarkkitehtuurin murrosta. Modernin arkkitehtuurin uudet muodot ja kirkon muuttuneet toimintaperiaatteet haastoivat perinteisen kirkkorakennustyypin. 1960·luvulla kärjistyi vastakkainasettelu pyhyyden ja arjen sekä suurten monumenttikirkkojen ja vaatimattomien seurakuntakeskusten välillä. Rakennuksen suojelua on aiheen ajankohtaisuuden vuoksi käsitelty eri näkökulmista. Vuosaaren kirkossa kiteytyy konstruktivismin tavoite luoda rakennuksesta yleispätevä järjestelmä tai malli. Kirkko ei ole paikkaan sidottu ja se voidaan tarvittaessa koota uudelleen erimuotoisena. Ajatus nostaa esiin uusia kysymyksiä. Kohdistuuko suojelu ideaan vai aineeseen? Voiko ajattomuutta ja juurettomuutta suojella? Voiko rakennusta tarkastella kuin esinettä? Työssä esitetty periaatteellinen korjaussuunnitelma pohjautuu kuntotarkastelussa havaittuihin ongelmiin. Rakennuksen pahat kosteusvauriot selittyvät sekä suunnitteluvirheillä että huollon laiminlyönnillä. Tarkoituksena on ollut kehittää alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittava korjaustapa, jossa vaurioiden aiheuttajia voidaan vähentää ja rakenteiden käyttöikää lisätä. Keskeinen kysymys kytkeytyy restaurointiproblematiikkaan. Kuinka paljon rakennetta ja yksityiskohtia voidaan muuttaa kestävyyden parantamiseksi, niin ettei rakennuksen alkuperäinen ilme kärsi ratkaisevasti? Korjaussuunnitelman painopiste on rakennuksen säilymisen kannalta ongelmallisimmassa osassa: ulkoseinärakenteessa. Suunnitelmassa rakennuksen elementtien alkuperäinen vaneri kotelorakenne korvataan uudella kosteusteknisesti varmemmin toimivalla rakenteella, joka tuuletetaan ja suojataan erillisillä irrotettavilla vanerilevyillä. Tavoitteena on saada varsinaiselle rakenteelle hyvin pitkä käyttöikä ja tehdä julkisivun suojaavan osan eli lyhytikäisempien vanerilevyjen vaihtaminen helpoksi

Description

Supervisor

Siikala, Antti-Matti

Keywords

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-2020120450518

Collections

[dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK