Spatial sequential art – Comics beyond the book format

Thumbnail Image

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Location:

Date

2021

Department

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Master’s Programme in Visual Communication Design

Language

en

Pages

200

Series

Abstract

This thesis rethinks what comics can be. The aim is to renew expectations of what comics can look like and refresh the realization conventions. To achieve this, research of this thesis examines how the boundaries of comics would act if expanded into the third dimension. As a result, this thesis helps the establishing of a new medium, spatial comics. The need to explore spatial comics originated from monotonous and one-sided comic art exhibitions that failed to add new perspectives to the conventional book format. The two formats do not comply with one another; comics are to be read in books and exhibition pieces are to be looked at in galleries. Comics is a storytelling medium which has been scrutinized by conventions of fine art in a gallery setting. This relates to the fact that comics have only recently been recognized as art, and therefore has had a rather short life span exhibited in galleries. Heretofore, there has been no literary works let alone academic mention of the field. This thesis serves to patch this knowledge gap and establish a literary foundation, recording works previously done leading to spatial comics. New key concepts are introduced to help future discussions, drawing theory from surrounding disciplines of art and design; most obviously comics and exhibition design. Heretofore, there has been no literary works let alone academic mention of the field of spatial comics. This thesis serves to patch this knowledge gap and establish a literary foundation, recording works previously done that are or lead to spatial comics. New key concepts are introduced to help future discussions, drawing theory from surrounding disciplines of art and design – most obviously comics and exhibition design. The challenges and possibilities of the spatial comics medium are examined. A few case studies of what has been accomplished previously on the subject matter are introduced, with commentary from seasoned comics artists. This thesis is practise-led artistic research. That means producing knowledge by methods of creating art work, and describing the creations and ways of making. The theory for this thesis is mostly drawn from practice, meaning both hands-on work and the thought process. The thesis introduces ways of making spatial comics as well as reflects on the handling of the artistic work. The production part of this thesis manifested in an exhibition called Whatever – Spatial Sequential Art in November 2020 at Comics Center, Helsinki, Finland. In practice, I designed and built spatial comics. Questions and requirements set in the beginning were intuitively tested, answered and fulfilled by each piece of work. While describing the process I articulated the challenges and realizations I had on the topic. Hands-on work was mandatory for understanding of the medium and to reach the conclusions described in this thesis. Spatial comics have its roots deeply in comics as a form of sequential art. Spatial comics follow the same logic as traditional comics, mixing visual and textual elements in a sequential narrative juxtaposition. As a form of intermedia art, spatial comics merges comics with a variety of possible combinations of spatially experienced art, usually installation or sculpture. By physical presence, spatial comics create multisensory experiences for the exhibition visitor. Being an artform of its own, spatial comics might not answer the problem of traditional comics exhibitions, but inspire towards taking the gallery space into consideration. By reading this thesis one can understand what spatial comics in its various formats is, and possible ways to make it.

Tämä opinnäytetyö lähestyy sarjakuvaa uudella tavalla. Tavoitteena on uusia oletuksia sarjakuvan ulkonäöstä ja toteutustavoista. Opinnäytetyö tutkii sarjakuvan mahdollisuuksia ja sen rajojen laajentamista kolmiulotteisuuteen. Tämän tuloksena opinnäytetyö auttaa luomaan perustaa uudelle taidemuodolle, tilalliselle sarjakuvalle. Tarve tutkia tilallista sarjakuvaa sai syntynsä monotonisista ja yksipuolisista sarjakuvanäyttelyistä, jotka eivät tarjonneet uutta näkökulmaa totuttuun kirjaformaattiin. Nämä kaksi muotoa eivät sovi keskenään; sarjakuvaa luetaan kirjana ja näyttelyteoksia katsellaan gallerioissa. Sarjakuva on tarinankerronnan väline, jota on näyttelytilassa arvosteltu kuvataiteen kontekstissa. Tämä liittynee siihen, että sarjakuva on vasta viime aikoina tunnustettu taiteeksi, ja sillä on siksi lyhyt historia näyttelytaiteena. Tätä aiemmin tilallisen sarjakuvan alasta ei juuri ole kirjallisuutta saati akateemista mainintaa. Opinnäytetyö pyrkii paikkaamaan tätä aukkoa tietämyksessä ja perustamaan kirjallista pohjaa tallentaen aiemmin tehtyjä töitä jotka ovat, tai johtavat, tilalliseen sarjakuvaan. Uusia termejä esitetään auttamaan keskustelua alasta tulevaisuudessa. Teoriaa johdetaan ympäröiviltä taiteen ja muotoilun aloilta, erityisesti sarjakuvasta ja näyttelysuunnittelusta. Tilallisen sarjakuvan haasteita ja mahdollisuuksia tarkastellaan, ja muutama esimerkkitapaus esitellään kokeneiden sarjakuvataiteilijoiden kommenttien kera. Tämä opinnäytetyö on käytäntövetoista taiteellista tutkimusta, tarkoittaen tiedon hankkimista taiteen tekemisen keinoin, ja tuotosten sekä tekotapojen kuvailua. Tämän opinnäytteen teoria on enimmäkseen johdettu käytännöstä, ja avaa sekä käytännön työtä että ajatteluprosessia sen taustalla. Opinnäytetyössä esitellään tapoja tilallisen sarjakuvan tekemiseen sekä reflektoidaan tehtyä taiteellista työtä. Produktio-osuus materialisoitui näyttelyssä nimeltä Whatever – Spatial Sequential Art, joka pidettiin marraskuussa 2020 Sarjakuvakeskuksella, Helsingissä. Suunnittelin ja toteutin näyttelyyn tilallista sarjakuvaa. Alussa intuitiivisesti määritellyt kysymykset ja edellytykset testattiin, niihin vastattiin ja ne täytettiin valmistuneiden töiden toimesta. Kuvaillessani prosessia artikuloin haasteita ja oivalluksia joita koin teoksia tehdessäni. Käytännön työ oli edellytys taidemuodon ymmärtämiselle ja lopputuloksiin päätymiseksi. Tilallisen sarjakuvan juuret ovat tiukasti sarjakuvassa. Tilalliset sarjakuvat noudattavat samaa logiikkaa kuin perinteiset sarjakuvat, sekoittaen visuaalisten ja tekstuaalisten elementtien yhdistelmiä perättäin kerronnalliseen jatkumoon. Taiteidenvälisenä “intermedia” muotona tilallinen sarjakuva yhdistää sarjakuvaa eri tilallisesti koettavien taiteiden, kuten installaation ja kuvanveiston, kanssa. Fyysisellä olemuksellaan tilallinen sarjakuva voi tuottaa moniaistillisia kokemuksia näyttelykävijälle. Koska tilallinen sarjakuva on oma taidemuotonsa, se ei välttämättä vastaa perinteisten sarjakuvanäyttelyiden haasteisiin, mutta inspiroi ottamaan galleriatilan paremmin huomioon ripustuksessa. Lukemalla tämän opinnäytetyön voi kartuttaa ymmärrystään tilallisesta sarjakuvasta eri muodoissaan, ja sen mahdollisia tekotapoja.

Description

Supervisor

Karhumaa, Arja

Thesis advisor

Rapia, Kati

Keywords

spatial comics, comics, three-dimensional comics, comics exhibitions, exhibition design, gallery comics, tilallinen sarjakuva, comics installation

Other note

Citation