The art of egress - Madness, horror, and the pedagogy of depsychiatrization

Thumbnail Image

Files

isbn9789526087306.pdf (4.67 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Doctoral thesis (article-based) | Defence date: 2019-12-20
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2019

Department

Taiteen laitos
Department of Art

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Language

en

Pages

55 + app. 39

Series

Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 172/2019

Abstract

This doctoral dissertation investigates stereotypical cultural representations of people with psychiatric disabilities, or psychiatrized people, and delineates strategies for critically encountering them. Representations are interpreted as implications of larger power relations; not merely as indicators of the existence of such power, but as functional components of the power mechanism. Previous studies indicate that cultural imageries of psychiatrized people are generally dehumanizing and objectifying, and it has been argued that these representations can be challenged by promoting critical firsthand experiences of disability. However, this imposes the weight of responsibility on the disabled subject. The dominant stereotypes and images oblige the psychiatrized subject to convince the society that, unlike the typical psychiatrically disabled characters in television and cinema, s/he is, for example, able to work, able to parent, and able to not commit homicide. In complying with the requirement to defend oneself against the prejudices, the disabled subject inevitably ends up legitimizing the mechanism underlying and constituting the very requirement. What can the disabled subject do within these parameters? This dissertation argues that a profound critique and resistance of the hegemonic notions of psychiatric disabilities require approaches that go beyond the binary strategy of acceptance and disavowal. The body of data analyzed in the dissertation consists of the work by hip hop artists who have disclosed their experiences of disability through their work. Their works are interrogated regarding their potential to expose, acknowledge, and refer to stereotypes and prejudices while simultaneously refusing to neither approve nor disapprove of them. In addition to realistic, genuinely autobiographical accounts, some of these rappers have incorporated into their narratives pejorative stereotypes of violence and crime, enmeshing the overtly stereotypical imagery of psychiatric disability with the accounts of their subjective experiences. Through this enmeshing they not so much criticize the prevailing politics as they encounter the subject positions and stereotypes imposed on the disabled subject through their art; they confront the political forces of representation and subjection on the level of their functioning. Instead of arguing against them, they perform maneuvers through which they simultaneously embrace, reject, distort, and ridicule the dominant stereotypes and prejudices. This dissertation refers to these strategies of resistance provided by the rappers as egresses due to their capacity to escape the confining images and subject positions. The notion of egress enables art education to assume a critical stance towards ableist forms of representation, and pave the way for the emergence of a pedagogy of depsychiatrization—a pedagogical stance which acknowledges, and resists, the psychiatrization of disabled subjects through mechanisms of representation.

Tämä väitöskirja tutkii psykiatrisesti vammaisten eli psykiatrisoitujen ihmisten stereotyyppisiä kulttuurisia representaatioita ja hahmottelee strategioita niiden vastustamiseksi. Representaatioita lähestytään valtasuhteiden ilmentyminä, niiden elimellisinä ja toiminnallisina osina. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että psykiatrisoituja ihmisiä esittävä kulttuurinen kuvasto on pääasiallisesti epäinhimillistävää ja objektivoivaa, ja on esitetty, että sitä voidaan haastaa tarjoamalla kriittisiä ensikäden kuvauksia vammaisuudesta. Tämä kuitenkin asettaa vastuun vammaiselle subjektille. Vallalla olevat stereotypiat velvoittavat psykiatrisoidun subjektin puolustautumaan ja todistamaan yhteiskunnalle, että hän kykenee esimerkiksi työskentelemään, toimimaan vanhempana ja olemaan syyllistymättä henkirikoksiin— toisin kuin median fiktiiviset psykiatrisoidut hahmot. Suostumalla vaatimukseen puolustautua vammainen subjekti päätyy väistämättä vahvistamaan mekanismia joka tämän vaatimuksen synnyttää. Mitä vammainen tai psykiatrisoitu subjekti voi tehdä näissä olosuhteissa? Tämä väitöskirja esittää, että psykiatrisen vammaisuuden hegemonisten representaatioiden kritiikki ja vastustaminen edellyttävät lähestymistapoja, jotka tarjoavat monimutkaisempia strategioita kuin pelkkä hyväksyminen tai hylkääminen. Tutkimuksen aineisto koostuu teoksista jotka tehneet hip hop -artistit ovat käyttäneet taidettaan omien vammaisuuden kokemustensa kuvaamiseen. Analyysissä tarkastellaan teosten mahdollisuuksia hyödyntää stereotyyppisiä representaatioita, ilman että ne joko yksiselitteisesti hyväksytään tai hylätään. Aitojen omaelämäkerrallisten vammaisuuskokemuksien lisäksi osa artisteista on tietoisesti sisällyttänyt musiikkiinsa psykiatriseen vammaisuuteen liitettyjä kielteisiä stereotypioita väkivaltaisuudesta ja rikollisuudesta. Sen sijaan, että artistit argumentoisivat tätä kuvastoa vastaan, he samanaikaisesti omaksuvat, hylkäävät, vääristävät ja tekevät naurunalaiseksi stereotypiat ja ennakkoluulot, joista tämä kuvasto muodostuu. Tässä väitöskirjassa näitä strategioita kuvataan egressiivisiksi tai egressioiksi, sillä ne pakenevat rajoittavia kuvia ja subjektipositioita. Egression käsitteen avulla taidekasvatuksen on mahdollista muodostaa kriittinen asenne ableistisiin representaation muotoihin ja näin ollen luoda mahdollisuuksia depsykiatrisaation pedagogiikalle, lähestymistavalle, joka tiedostaa ja vastustaa representaatiomekanismien kautta tapahtuvaa vammaisten subjektien psykiatrisaatiota.

Description

Supervising professor

Tavin, Kevin, Prof., Aalto University, Department of Art, Finland

Thesis advisor

Sandahl, Carrie, Dr, University of Illinois at Chicago, USA
Tavin, Kevin, Prof., Aalto University, Department of Art, Finland

Keywords

egress, pedagogy of depsychiatrization, stereotypical cultural representations, psychiatrized people, psykiatrisoidut ihmiset, stereotyyppiset kulttuuriset representaatiot, egressiot

Other note

Parts

  • [Publication 1]: KOIVISTO, M. O. (2017). Egresses: Countering Stereotypes of Blackness and Disability Through Horrorcore and Krip Hop. In R. Sanz Sabido (Ed.), Representing Communities: Discourse and Contexts (pp. 163–180). Cham, Switzerland: Palgrave Macmillan. The version included in this volume is based on the author’s accepted manuscript of the chapter. Full text is included in the PDF file of the dissertation.
    DOI: 10.1007/978-3-319-65030-2_9 View at publisher
  • [Publication 2]: KOIVISTO, M. O. (2018). “I Know You Think I’m Crazy”: Post-Horrorcore Rap Approaches to Disability, Violence, and Psychotherapy. Disability Studies Quarterly, 38(2). Full text is included in the PDF file of the dissertation.
    DOI: 10.18061/dsq.v38i2.6231 View at publisher
  • [Publication 3]: KOIVISTO, M. O. (2019). (Live!) The Post-traumatic Futurities of Black Debility. Disability Studies Quarterly, 39(3). Full text is included in the PDF file of the dissertation.
    DOI: 10.18061/dsq.v39i3.6614 View at publisher

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-8730-6

Collections

[diss] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS