Menneestä näkyväksi - Vanha-Mankbyn arkeologisen puiston yleissuunnitelma
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Authors
Date
2021
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Maisema-arkkitehtuurin maisteriohjelma
Language
fi
Pages
111
Series
Abstract
Tämä diplomityö käsittelee arkeologisten puistojen suunnittelua. Arkeologiset puistot ovat arkeologisia kohteita ja muinaisjäännösalueita, jotka ovat julkisia yleisölle avoimia nähtävyyksiä. Ne ovat herkkyydessään ja ainutlaatuisuudessaan suojeltuja ympäristöjä ja kulttuuriperintökohteita, jotka ovat samalla tutkimuksen, tiedon välittämisen ja opetuksen paikkoja. Työssä keskitytään etenkin arkeologisten puistojen maisema-arkkitehtoniseen ulottuvuuteen. Aiheeseen syvennytään konkreettisella tasolla suunnittelutehtävän eli Espoossa sijaitsevan Vanha-Mankbyn arkeologisen puiston suunnittelun näkökulmasta. Suunnittelualueena oleva Mankbyn keskiaikainen kylätontti on valtakunnallisesti arvokas ja poikkeuksellisen hyvin säilynyt muinaisjäännösalue. Työ jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa muodostaa kirjallisuus- ja referenssikatsauksen arkeologisiin puistoihin suunnittelukohteena. Aineistona on hyödynnetty monipuolisesti arkeologisten alueiden suojelua, hoitoa ja vaalimista käsitteleviä kirjallisuuslähteitä sekä eurooppalaisia arkeologisten puistojen referenssikohteita. Toinen osa koostuu suunnittelualueen nykytilan ja historian analyyseistä, joihin nojautuen työn kolmannessa osassa esitetään yleissuunnitelma Vanha-Mankbyn arkeologiselle puistolle. Suunnitelman perustana ovat etenkin alueen merkittävä tutkimuksellinen arvo ja keskiaikaisen kylämaiseman piirteiden esiin nostaminen paikan muiden kulttuurihistoriallisten arvojen ohella. Arkeologiset puistot ovat vaativia suunnittelukohteita, joita koskettavat monenlaiset suojelu- ja arvokysymykset. Jokainen arkeologinen alue on omanlaisensa ja sisältää näin ollen suunnitellullisesti omat haasteensa. Työn keskeinen johtopäätös kuitenkin on, että maisema-arkkitehtonisesta näkökulmasta arkeologisia puistoja koskevat pääasialliset suunnittelukysymykset voidaan tiivistää kahteen näkökulmaan. Ensiksi, kuinka yhteensovittaa herkän arkeologisen alueen suojeluvelvoitteet nähtävyyskäytön myötä syntyvään kulutukseen ja sen edellyttämiin maisemallisiin muutoksiin. Toiseksi, kuinka yleensä vaikeaselkoisesta arkeologisesta alueesta saadaan nähtävyydellisessä mielessä riittävän ymmärrettävä ja vetovoimainen vaalien kuitenkin kulttuuriperinnön ja sitä ympäröivän maiseman autenttisuutta ja eheyttä. Suomessa arkeologisen puiston konsepti on vielä varsin tuore ja vieras. Toteutuessaan Vanha-Mankbyn arkeologinen puisto voisikin tarjota kiinnostavan esimerkin muiden vastaavien alueiden kehittämiselle – ja sen myötä uudehkon ja jännittävän laajennuksen maisema-arkkitehdin tehtäväkenttään.This thesis deals with design of archaeological parks. Archaeological parks are archaeological sites and protected archaeological areas which are sights open for public. They are unique, vulnerable and protected environments and cultural heritage sites at the same time being places for research, education and sharing knowledge. This thesis focuses especially on the landscape architectural dimension of archaeological parks. The topic is addressed on a concrete level through a design task which is the design of an archaeological park located in Vanha-Mankby (Old Mankby), Espoo, Finland. The medieval village plot of Mankby is nationally significant and exceptionally well-preserved archaeological site. The thesis divides into three parts. The first part is a literature review looking into archaeological parks through the lens of landscape design. Diverse literature dealing with conservation and management of archaeological sites and European examples of archaeological parks are used as sources. The second part consists of the analyses of the current and historical states of the design site, on which the third part of the thesis, plan for archaeological park in Vanha-Mankby, is based. Respecting the research value and highlighting the medieval landscape features of the village along with the other cultural historical values of the area form the base for the plan. Designing an archaeological park is a difficult task which is faced with the issues of conservation and multiple values. Every archaeological site is one of its kind and therefore entails its own challenges for design. The conclusion of this thesis is however, that from a landscape architectural perspective the design issues related to archaeological parks can be summarised into two roles. Firstly, how to adapt the conservation measures of the vulnerable archaeological site into the public usage, the erosion caused by it and the changes in the landscape which it requires. Secondly, how to alter often a complex archaeological site into an understandable and attractive place yet taking into account the authenticity and integrity of the cultural heritage and surrounding landscape. In Finland, the concept of archaeological park is still rather new and unknown. Therefore Mankby archaeological park could provide an interesting model for developing other similar areas – as well as a new and exciting expansion into the scope of landscape architecture.Description
Supervisor
Hautamäki, RanjaThesis advisor
Perälä, TiinaKeywords
arkeologinen puisto, muinaisjäännös, nähtävyys, maisema-arkkitehtuuri, Espoo, Mankby