How do I know you. Performatiiviseen valokuvauksen keinoin toteutettu taiteellinen tutkimus sanattomasta kohtaamisesta dokumentaarisessa valokuvauksessa.
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2024
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Taiteen ja median maisteriohjelma
Language
fi
Pages
182
Series
Abstract
How Do I Know You -on performatiivisen valokuvauksen metodein toteutettu taiteellinen tutki-mus. Se keskittyy henkilökuvauksen äärellä tapahtuvaan kohtaamiseen, pyrkien tavoittamaan toisen vailla ennakkoluuloja. Kiinnostus henkilökuvauksen äärellä tapahtuvaan kohtaamiseen syntyi, sekä tarpeesta ja kiinnostuksesta kyseenalaistaa perinteinen asetelma valokuvaajasta tulkitsemassa kohdettaan, kyseenalaistaen mitä me oikeastaan tunnemme toisesta. Tullessani pisteeseen, missä jouduin tunnustamaan, etten voi luottaa enää omiin tulkintoihini, koin niin henkilökuvaamisen äärimmäisen ongelmalliseksi. Yhtä lailla koin itse tulevani tulkituksi joksikin, jota en tunnistanut, koin niin kuvaamisen kuin ihmisten kohtaamisen liian vaikeaksi. Vasta tutustuessani performatiivisen valokuvauksen metodiin, koin mahdolliseksi kohdata kipupisteeni. Asettaessani sanattomuuden notaatioksi, halusin tutkia kohtaamista, joka estäisi molempia kiirehtiä tulkintoihin tai piiloutumasta sanojen taa. Asetelma missä olisimme molemmat kuin pakotettu pysähtymään toisen äärellä, uskaltaa nähdä ja tulla nähdyksi, tuntui tilalta, joka voisi hillitä virheellisten tulkintojen polkua. Tällä metodilla päätin tutkia, voisinko tavoittaa kuvattavastani kenties jotain aidompaa. Voisinko tavoittaa sitä, jos kerta toisen jälkeen toteuttaisimme kohtaamisemme ja tulisimme toistojen kautta toisillemme tutuiksi? Taiteellinen tutkimukseni on toteutettu empiirisen tutkimusten metodein, jonka vahvin näyttö nojaa kirjalliseen ja kuvalliseen dokumentaatioon. Niin teksti, kuin kuvat esitetään aineistona ennen loppupäätelmiä. Vaikka molemmat osat ovat kaukana perinteisistä tieteellisistä tutkimustuloksista, väitän niiden paljastavan kohtaamiseen liittyviä haasteita. Näille huomioille tutkimus toivoo virittävän myös sen joka perehtyy aineistoon, eli ulkopuolisen katsojan. Työ koostuu viidestä luvusta, joiden kautta avaan tutkimukseni (1.) lähtökohtia, (2.) keskeisiä käsitteitä ja itse tutkimusasetelmaa, Pohdin henkilökuvaa etenkin Ghost in the Shell (Sobieszek) kirjassa esitettyjen henkilökuvan perinteisen-, modernin- ja postmodernin tulkinnan kautta, ennen kuin avaan tarkemmin oman tutkimukseni metodia ja työtä sen äärellä (3.) Tutkimuksen ohella huomioin myös tutkimuksen herättämiä kysymyksiä, sekä niiden vaikutusta työhön. Neljännen luvun pyhitän tutkimukseni kuvalliselle dokumentaatiolle. Esitän kuvat kuvausjärjes-tyksissä. Tutkimuksen loppupäätelmät ovat viidennessä luvussa, ennen lähdeluetteloa. Työlläni olen pyrkinyt ymmärtämään mitä me lopulta tiedämme toisesta tulkitessamme kuvatessa kohdettamme. Missä määrin me olemme alttiita virheellisille tulkinnoille ja onko meillä keinoja välttää niitä. Dokumentaarisen essee-elokuvan tavoin sen keskeisin tehtävä on kysyä kysymyksiä, sen sijaan, että tarjoaisi niihin vastauksia.How Do I Know You is an artistic research conducted through the methods of performative photography. It focuses on encounters within portrait photography, aiming to capture the other without prejudice. The interest in encountering within portrait photography arose from the need and curiosity to challenge the traditional setup of the photographer interpreting their subject, questioning what we truly know about the other. When I reached a point where I had to admit that I could no longer trust my own interpretations, I found portrait photography extremely problematic. Similarly, I felt myself being interpreted as something I did not recognize, making both the act of capturing and the encounter with people too difficult. Only when I became acquainted with the methods of performative photography did I find it pos-sible to confront my difficulties. By setting silence as notation, I wanted to explore an encounter that would prevent both parties from rushing to interpretations or hiding behind words. The setting where both of us would be forced to pause in front of each other, daring to see and be seen, felt like a space that could restrain the path of erroneous interpretations. With this method, I decided to investigate whether I could capture something more authentic about my subjects. Could I achieve this if, time after time, we enacted our encounters and became familiar with each other through repetitions? My artistic research has been carried out using empirical research methods, the strongest evidence of which is based on written and pictorial documentation. Both the text and the images are presented as material before the final conclusions. Although both parts are far from traditional scientific research results, I claim that they reveal challenges related to the encounter. The research hopes that the person familiar with the material, i.e. the outside viewer, will also tune in to these considerations. The thesis consists of five chapters, through which I explore (1) the starting points of my research, (2) key concepts, and the research setup. I reflect on portraiture, especially through the traditional, modern, and postmodern interpretations presented in the book Ghost in a Shell by Beal Graham, before delving into the method and work of my own research (3). Alongside the research, I also consider the questions raised and their impact on the work. The fourth chapter is dedicated to the visual documentation of my research, presenting the images in chronological order. The conclusions of the research are in the fifth chapter, followed by the bibliography. With my work, I have sought to understand what we ultimately know about the other when interpreting and capturing our subjects. To what extent are we prone to erroneous interpretations, and do we have means to avoid them? Like a documentary essay film, its primary task is to ask questions rather than provide answers.Description
Supervisor
Luoma, NikoThesis advisor
Tammi, MaijaKeywords
dokumentaarinen valokuvaus, valokuvaus, henkilökuvaus, performatiivinen, kohtaaminen, taiteellinen tutkimus, hiljaisuus, puhumattomuus