Vaalimaanjoen laakso -maan lahja ihmisen huomassa. Arvokkaan maisema-alueen olemus, historia ja tulevan kehityksen ohjaaminen

No Thumbnail Available

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

Helsinki University of Technology | Diplomityö
Ask about the availability of the thesis by sending email to the Aalto University Learning Centre oppimiskeskus@aalto.fi

Authors

Date

1996

Department

Arkkitehtiosasto

Major/Subject

Maisema-arkkitehtuuri

Mcode

MA-94

Degree programme

Language

fi

Pages

Series

Abstract

Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmä on valinnut Suomesta 150 eri maakuntien maisema-arvoja edustavaa aluetta. Näiden valtakunnallisesti arvokkaiden alueiden valinnan kriteereinä olivat kauniin maiseman lisäksi alueellinen edustavuus, kulttuurihistorian havaittavuus, perinnebiotooppien esiintyminen sekä luonnonarvot. Vaalimaanjoen laakso on ehjänä säilynyt osa etelä-karjalaista maisemaa Suomessa. Julkaisussa esitetyn suunnitelman tarkoitus ei ole palauttaa tiettyä historiallista asua, vaan ohjata kehitystä tämän ajan näkökulmasta. 1. YMPARISTÖ Jokilaakson maisema rakentuu rapakivigraniitin päälle. Viljavaa laaksoa ympäröivät kallioiset selänteet. Luonto on kulttuurivaikuneista ja tyypillisen eteläsuomalaista. Joen ekologisesti tärkeät kynnykset ovat pitkien, loivasti kaartuvien suvantojen välissä. Myllypadot vaikuttavat jokiympäristöön. Ilmasto on sekoitus mantereista ja mereistä tyyppiä. Lounaiset tuulet ovat yleisimpiä. Laakso on syrjässä kaupungeista, mutta vilkas valtatie kulkee sen läpi Vaalimaan kylässä. Seutu kuuluu J.G. Granö:n mukaan Karjalan kankarerannikkoon. Sitä luonnehtivat joet, karut ja kallioiset selänteet sekä viljellyt laaksot. Osa-alueista syntyy laakson ilmeikäs maisemakokonaisuus. 2. HISTORIA Ihmisiä asui laaksossa jo kivikaudella noin 3300 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta asutus päättyi ilmaston viilenemiseen. Varsinainen asutushyöky tapahtui 1200-1300-luvuilla ristiretkiaikaan. Metsään ilmestyi niittyjen ja peltojen saarekkeita. Uudella ajalla 1500-luvun puolivälissä laaksossa oli jo suuria kyliä, kuten Vaalimaan kylä ja Saivikkalan Suurikylä. Sodat ja katovuodet taannuttivat kehitystä seuraavina vuosisatoina. Ympäristö alkoi kulua laidunnuksen ja tarvepuun oton vaikutuksesta. Viljelyn ja karjatalouden menetelmät olivat alkeellisia. Kaskeaminen oli yleistä etenkin laakson pohjoisosissa. 1700-luvulla alkoi uusi kasvun aika. Niittyjen ja peltomaan määrä lisääntyi. Maanomistuksen vapautuminen lisäsi talonpoikien tarmoa ja menetelmät paranivat 1800luvun loppua kohti. Tuotantosuunnaksi valittiin maitotalous. 1950-luvulla maatalouden voimaperäistäminen aloitti suuren muutoksen ympäristössä. Maisema yksipuolistui viljelyn tehostuessa mutta toisaalta se muuttui rehevämmäksi. 3. LUONNE Maiseman päätekijät Reunat ja selänteet muodostavat avoimen tilan rajat. Reunoja on paljon maisemarakenteesta johtuen. Selänteet kohoavat laakson yläpuolelle ja laen ääriviiva näkyy selvästi laaksoon. Peltomaisema on rikasta ja vaihtelevaa. Sitä monipuolistavat erilaiset pienkohteet sekä peltojen käyttö laitumina, viljapeltoina ja heinäaloina. Jokiympäristö muodostuu kaartuvista suvannoista ja pienistä koskista sekä padoista. Peltoaukeilla joki on yleensä avoin rannoiltaan, mutta paikoin vanhat rantalaitumet ovat pensoittuneet. Teiden linjaukset ovat paikoin hyvin vanhoja. Suuri Rantatie kulkee Vaalimaan kylän halki. Laakson paikallistie istuu hyvin ympäristöönsä.

Description

Supervisor

Simons, Tom

Keywords

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-2020120343211

Collections

[dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK