Jotain pienempää, virheellistä – Kuinka oppisin kuuntelemaan itseäni paremmin luovassa työssä?
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Ask about the availability of the thesis by sending email to the Aalto University Learning Centre oppimiskeskus@aalto.fi
Location:
Authors
Date
2018
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
57+2
Series
Abstract
Opinnäytetyöni lähti liikkeelle tarpeesta ymmärtää tämänhetkistä tilaani tekijänä. Vuosien mittaan olin huomannut yhä kasvavan lamaannuksen ja itsekritiikin, jotka estivät minua aloittamasta uusia projekteja. Tunsin olevani eksyksissä elokuvantekijänä. Halusin ymmärtää tuota tunnetta ja päästä selville siitä, kuka minussa puhuu epäilyksien hetkellä ja mitkä ovat todellisia kysymyksiä, joita kannattaa kuunnella. Tutkimuskysymykseksi valikoitui: Miten voisin oppia kuuntelemaan itseäni paremmin? Halusin jälleen päästä kiinni lapsenomaiseen luovuuden hurmioon. Otin metodikseni kirjoittaa auki kokemuksiani luovasta työstä erityisesti elokuvaleikkaamisen kautta, mutta myös sen ulkopuolelta. Hetkistä, jolloin olin kokenut oivalluksia, täyttymyksiä tai pettymyksiä. Tutkin luovuudesta kertovaa kirjallisuutta, muiden taiteilijoiden kokemuksia sekä kaunokirjallisuutta, joiden kautta yritin ymmärtää sisälläni vellovaa epämääräisyyttä – pelkoa, vihaa ja häpeää. Pyrin mahdollisimman rehelliseen itsereflektioon, sillä uskon sen olevan ainut tie jonkinlaiseen ilmaisun vapautumiseen. Mitä tapahtui? Löysin pohdintojen kautta uudenlaisen hyväksynnän ja armon. Ymmärsin, että kaikki nämä negatiiviset tunteet ovat käännettävissä voimavaraksi, jos niistä tekee itsensä tietoiseksi. Ne kuluttavat ainoastaan, kun ne ovat piilossa jätetunteina. Kaikki kokemani tunteet ja erityisesti pelkoni olivat syntyneet tarpeesta kontrolloida, erilaisista strategioista ja odotuksista. Huomasin, että kaaoksen, sattumanvaraisuuden, virheidenkin hyväksyminen voi saada luovuuden pyörät liikkeelle jälleen.My thesis process started by the need to understand my current situation as a filmmaker. Throughout the years I had noticed ever growing stagnation and self-critisism, which prevented me from starting new projects. I felt as if I was lost as a filmmaker. I wanted to understand my feelings and furthermore find out where the doubts are coming from. What are the real questions worth listening to in a creative process? The research question of the thesis formed: How could I learn to listen to myself better amidts the creative process? I wanted to get back the childlike enthusiasm in my creative work. As a method I decided to go through my experiences as an artist, especially focusing on film editing, but also outside from creative processes. I wanted to reflect on the situations when I had felt inspirations, fulfillment or dissapointments. I tried to make sense about the feelings within me – fear, anger and shame through literature about creativity, experiences of other artists and also fiction. I aimed to reflect as honestly as possible, as I believe it to be the only way to set myself on a path to freedom of expression. What happened? I found a new kind of acceptance and grace through these reflections. I came to the conclusion that if you make yourself aware of these negative feelings they can turn out to be assets. They are only consuming when hidden as wasteful feelings. All of these feelings are born out of need to control, different strategies and expectations. Accepting chaos, randomness and even flaws can bring back my creative enthusiasm.Description
Supervisor
Lakanen, AnneThesis advisor
Kyösola, SatuKeywords
luovuus, elokuvaleikkaus, tunteet, itsereflektio