The Iiti's thesis talk show with special guests Emily & Ariel - dokumentaarisen nukkeanimaation performanssi
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2021
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Master's Programme in Animation
Language
fi
Pages
75
Series
Abstract
Opinnäytetyön lähtökohtana oli tutkia sitä, miten dokumentaarisuus voi näkyä nukkeanimaation tekemisen eri vaiheissa ja lopputuloksessa. Tavoitteena oli analysoida millä ehdoin lähtöasetuksiltaan fiktiivinen nukkeanimaatio voidaan nähdä dokumentaarisena. Opinnäytetyö sisältää sekä taiteellisen että kirjallisen osion. Taiteellinen osio on dokumentaarinen nukkeanimaatio Kaikki äitini puhelut. Tutkimusaineistona on alan kirjallisuuden ja taiteellisen osan lisäksi videopuheluhaastattelu animaatiotaiteilijoiden Emily Ann Hoffmanin ja Ariel Noltimier Straussin kanssa, sekä heidän elokuvansa The Emily & Ariel Show. Tutkimuksessa avautuu mahdollisuus määritellä dokumentaarinen nukkeanimaatio performatiiviseksi dokumenttielokuvaksi. Voidaan nähdä, että nukkemaailman rakentaminen ja nukkien kautta näytteleminen lisää tekijän omakohtaisen prosessoinnin vuoksi elokuvaan performanssitason. Opinnäytetyössä pohditaan, miten nukkeanimaatio voi performatiivisuudestaan huolimatta vaalia dokumentaarista totuudellisuutta esimerkiksi päähenkilön subjektiiviseen kokemukseen keskittymällä. Tutkimuksessa havaitaan, että nukkeanimaatio voi pysyä riittävän dokumentaarisena, vaikka siinä käytettäisiin merkittävissä määrin näennäisen keinotekoisia aineksia. Erilaiset nukkeanimaatiolle tyypilliset fantastiset elementit voivat jopa kirkastaa päähenkilön subjektiivisessa kokemuksessa piilevää totuudellisuutta. Tällöin elokuvaa on helppo kutsua dokumentaariseksi. Performanssitasojen analysointi voi auttaa tekijää syvemmin ymmärtämään uudelleen rakennettujen tilanteiden omakohtaisen luonteen. Tutkimukseni osoittaa, että tekijän luoman performanssin voi valjastaa mitä parhaaksi dokumentaarisen materiaalin kyydittäjäksi.This thesis examines documentary elements in the different stages of making, and the final product of a puppet animation. The aim is to analyze the conditions by which a puppet animation can be seen as documentary. The thesis comprises an artistic and a written part. The artistic part is a documentary puppet animation called All My Mom’s Phone Calls. In addition to the artistic output, the research material consists of a literature review, video interview with animation directors Emily Ann Hoffman and Ariel Noltimier Strauss, and their film The Emily & Ariel Show. The research introduces a possibility to define a documentary puppet animation as a performative documentary film. The filmmaker's personal process of building a puppet world and acting through puppets may be seen to add a performative level to the film. The thesis discusses how regardless of the performative nature, a puppet animation can preserve a documentary truthfulness for example by focusing on the subjective experiences of the main character. The thesis contends that a puppet animation can remain documentary, even if it includes significant artificial aspects. Different fantastic elements, which are typical to puppet animations, can elucidate the truthfulness in a main character’s subjective experiences. Thus, it is easy to identify the film as documentary. Analyzing the different levels of performance might help a filmmaker to understand the personal process of reconstructing situations on a deeper level. This research shows that the performance created by a filmmaker can be harnessed as an excellent medium for documentary material.Description
Supervisor
Leinonen, TuulaThesis advisor
Rimminen, MarjutKeywords
puppet animation, stop motion, documentary film, performative documentary, performance, subjectivity, nukkeanimaatio, dokumenttielokuva