Between fulfilment and vitiation – Discerning incapacitation in urban regeneration

Abstract

This dissertation highlights and discusses incapacitation in urban regeneration. The synopsis reviews the urban regeneration literature on the central motivations and tactics of urban regeneration and takes two common combinations – competitive city through megaprojects and liveable city through bottom-up interventions – under further scrutiny. This serves as a bridge to the research contribution, which proposes a selection of antidotes to incapacitation, based on the four journal articles. The incapacitating mechanisms include the problem of forgotten problems, the self serving role of flagship projects as well as the low standing of knowledge and local expertise. To release regeneration practices from incapacitation, a series of methodological, theoretical and practical tools are then presented. These antidotes include overcoming the effects of incapacitating power through learning; revealing the one-sidedness of regeneration recipes; and, connecting with place-based knowledge interfaces. The case studies are from Germany (Duisburg and Stuttgart), Finland (the intermunicipal development zone of Kuninkaankolmio within the Helsinki Metropolitan Region) and the US (Pacific Beach, San Diego). The synopsis ends up pondering the possibility of a 'praxis with integrity' in urban regeneration. Could it be that praxis without unbearable contradictions is possible – in such a way that urban regeneration that is at once tactically skilful, politically conscious and morally motivated can be carried out? In the light of this study such a praxis would have to strive for a thorough understanding of the targeted places in order not to lose touch of the very problems that urban regeneration is trying to solve. It would also be able to resist the self serving solutions which are constantly being introduced, despite their well-known risks and limitations.

Väitöskirja tarkastelee toimintakykyä rajoittavia mekanismeja kaupunkien kehittämisessä ja uudistamisessa (urban regeneration). Yhteenveto-osassa edetään tutkimuskirjallisuuteen perustuvista havainnoista kohti artikkeleiden antia. Silloin siirrytään samalla rajoitteiden erittelystä kohti keinoja, joilla rajoitteista voitaisiin vapautua tai vähintään tulla niistä tietoisiksi. Keinovalikoimaan kuuluu käsitteitä, lähestymistapoja ja menetelmällisiä ratkaisuja. Duisburgin tapauksessa TV-elokuvien ja kaupunkien brändäämisen rinnakkaistarkastelulla osoitettiin kehittämispyrkimysten yksipuolisuus. Kun rakennemuutoksen edistämisen nimissä toteutettiin megaluokan rakennushankkeita, joita sitten (hyväksi)käytettiin todistusaineistona rakennemuutoksesta, kyse on ollut ennemmin kehäpäätelmästä kuin näkemyksellisestä kaupunkiuudistuksesta. Stuttgartin tapauksessa lähestyttiin Stuttgart 21 -rautatieasemahankkeesta syntynyttä suunnittelukonfliktia hanketta vastustaneiden toimijoiden kautta. Opposition pyrkimysten onnistumista selitetään systeemin toimintakykyä rajoittavan vallankäytön ja siitä vapauttavien oppimisprosessien vuorotteluna. Sekä Duisburgin että Stuttgartin tapaukset vahvistavat käsitystä megaprojektien ongelmallisuudesta kaupunkikehittämisen välineinä. Niihin ryhtymisen itsetarkoituksellinen rooli vaikuttaa epäilyttävältä. Miksi samaa mallia toistetaan siinä havaituista puutteista huolimatta ja paikallisista olosuhteista välittämättä? Kuninkaankolmion ja San Diego Pacific Beachin tapaukset tuovat näkyviin paikkalähtöisen lähestymistavan etuja. PPGIS-työkaluin (eli edistämällä kansalaisten osallistumista paikkatietojärjestelmiin tukeutuvilla menetelmillä) voidaan lisätä kaupunkikehittäjien ymmärrystä siitä, mitkä itse asiassa ovat todellisia ongelmia kullakin kohdealueella ja miten ongelmia voitaisiin yhteistoiminnallisesti lievittää. PPGIS-lähestymistavan vahvuus on kiinnittää ratkaisuyritykset kontekstiinsa eikä suuriin lupauksiin. Toiminnan perustelut löytyvät paikkalähtöisesti: kaupunkien kehittäminen etenee puuttumalla ongelmiin eikä vetoamalla niihin pelkästään uusien rakennushankkeiden generoimiseksi.