Kertova keho – Yhteyden syntyminen roolihahmoon ja toiseen näyttelijäharjoituksissa fyysisten harjoitteiden avulla

Loading...
Thumbnail Image

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Location:

Date

Department

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Language

fi

Pages

71

Series

Abstract

Kirjallinen opinnäytetyö tarkastelee elokuvaohjaajan näkökulmasta sitä, miten ohjaaja voi auttaa näyttelijöitä rakentamaan roolihahmonsa ja löytämään yhteyden toistensa välille. Työ keskittyy erityisesti näyttelijäharjoituksiin ennen kuvauksia, ja niissä tehtyihin fyysisiin harjoitteisiin. Fyysiset harjoitteet ovat käytettyjä teatterissa, mutta elokuva-alalla resurssien ohjaaminen fyysiseen työskentelyyn ennen kuvauksia ei ole järin yleistä. Tavoitteena oli löytää fyysinen harjoittelun metodi, joka auttaa saamaan vahvan fyysisen tuntuman roolihenkilöön. Tavoitteena oli myös tutkia, miten näyttelijä voi olla auki impulsseille, jotka ohjaajan näkökulmasta synnyttävät aidon kaltaisia vaikutelmia. Työssä käydään läpi teoreettista, fysiologista ja psykologista perustaa fyysisille harjoitteille, joita elokuvatyöskentelyssä voisi hyödyntää. Esittelen liikkeen merkitystä sekä käyn läpi ihmisen kielen ja kehon yhteyttä ja nonverbaalista viestintää. Tuon esiin jäljittelyn, empatian ja kuuntelemisen merkityksen yhteyden syntymisessä. Teen lyhyen katsauksen fyysisyyttä korostaviin näyttelijäntyöntekniikoihin Stanislavskin metodiin sekä Meisner- ja Chekhov-tekniikoihin syventyen tarkemmin tanssija-koreografin ja näyttelijäntyön valmentajan Keith Bainin liikkeen käsitteistöön. Avaan opinnäytteessä maisterielokuvani Reviirin (2019) harjoitusprosessia. Työtä varten on haastateltu fyysisiin harjoitteisiin osallistuneita näyttelijöitä sekä näyttelijäntyön opettajaa Tiina Pirhosta, Chekhov-tekniikan opettajaa Marjo-Riikka Mäkelää ja tanssin lehtoria Jenni Nikolajeffia, joka työskenteli myös Reviirissä liikkeen mentorina. Muina lähteinä on käytetty kirjallisuutta, lehtiartikkeleita, luentoja, kursseja ja elokuvia. Työstä nousee esille, miten niin ohjaaja kuin näyttelijä hyötyy kokonaisvaltaisesta liikkeen tutkimuksesta valtavasti. Ohjaajan työtä on kuunnella, poistaa näyttelijän pelkoja ja helpottaa impulssien seuraamista. Ohjaajalla on mahdollisuus ennen kuvauksia luoda rauhallinen ilmapiiri, jossa näyttelijät saavat luoda rajojaan kokeillen lujan ja luottamuksellisen siteen ohjaajaan, vastanäyttelijöihin ja roolihenkilöihin.

The thesis examines how a film director can help actors build their characters and find the connection to their co-actors. The thesis focuses especially on the time before shooting and on physical exercises during the rehearsal period. Whereas physical exercises are often used in theatre, the resources are rarely directed to rehearsals before film shoots. The aim for my thesis was to find a physical method that would help the actors have a strong physical contact with their characters. The aim was also to study how actors can open themselves to impulses that create relatable and real performances. The work presents the theoretical, physiological and psychological basis for the physical exercises that one could use in film work. The meaning of movement, the connection of language and body as well as nonverbal communication are also discussed. The work brings forth our ability to mimic, to use empathy and listen as some of the important ways to create connection. The thesis briefly introduces some of the techniques that apply physicality, like the Stanislavski method, Meisner- and Chekhov techniques while emphasizing the techniques of Keith Bain, a dancer-choreographer and acting coach. The thesis also presents the rehearsal process of my MA thesis film Verge (2019) as a case study. I interviewed actors who participated in the physical exercises as well as acting teacher Tiina Pirhonen, Chekhov-technique teacher Marjo-Riikka Mäkelä and dance teacher Jenni Nikolajeff, who also worked in Verge as a mentor of movement. Other sources for the thesis are books, articles, presentations, courses and films. The primary finding from the thesis is that both the director and actor benefit immensely from the study of movement. It is the director's job to listen, help the actor remove fear and alleviate following of the impulses. Before the shoot the director has a chance to create a calm environment, where actors can test their boundaries and create a trusting and strong connection to the director, co-stars and their characters.

Description

Supervisor

Saarela, Saara

Thesis advisor

Kirjavainen, Sakari

Other note

Citation