aalto1 untyped-item.component.html
Optimaaliestimaattimenetelmän käyttö stratosfäärin otsonin mittaustulosten tulkintaan
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Helsinki University of Technology |
Master's thesis
Electronic archive copy is available via Aalto Thesis Database.
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author
Instructions for the author
Location:
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
S-92
Degree programme
Language
fi
Pages
69
Series
Abstract
Tässä työssä on analysoitu optimaaliestimaattimenetelmä-nimisellä inversiomenetelmällä Teknillisen korkeakoulun Avaruustekniikan laboratoriossa rakennetun radiometrin mittaamaa ilmakehän otsonin emissiospektriä.
Radiometri mittaa otsonimolekyylin 110,836 GHz taajuudella emittoimaa mikroaaltosäteilyä.
Emissiospektristä voidaan laskea otsonin määrä ilmakehässä korkeuksilla 25-80 km.
Laskenta perustuu siihen, että otsonimolekyylin emittoiman säteilyn taajuuden jakauma on erilainen riippuen pääasiassa siitä, mikä ilmanpaine emittoivan otsonimolekyylin korkeudella on.
Tämän painelevenemisen ansiosta voidaan määrittää otsonin korkeusjakauma.
TKK:n otsoniradiometri on valmistunut pääpiirteissään vuonna 1993 ja vuodesta 1996 alkaen se on sijainnut Ilmatieteen laitoksen observatoriossa Sodankylässä.
Radiometri sisältää kaksi spektrometriä, jotka mittaavat otsonin emissiospektriä 50 MHz ja 1200 MHz kaistanleveyksillä.
Dataa on aikaisemmin analysoitu Chahinen inversio-algoritmilla, jonka suurin ongelma on se, että virheanalyysi on epäluotettava ja vaikea.
Tässä työssä esitelty C.D.
Rodgersin 1976 kehittämä optimaaliestimaattimenetelmä sisältää oleellisena osana virheanalyysin tekemisen.
Virherajojen laskeminen edellyttää kuitenkin mittausvirheiden tuntemista, jotka puolestaan eivät ole kovin tarkasti tiedossa johtuen lähinnä laitehäiriöistä.
Näin ollen mittausvirheet on jouduttu arvioimaan kohtuullisen suuriksi, mistä seuraa korkeudesta riippuen 15-80 % keskivirhe laskettuihin otsoniprofiileihin.