aalto1 untyped-item.component.html
Käypä arvo aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden ja sijoituskiinteistöjen arvostuksessa - empiirinen tutkimus pohjoismaisilla listatuilla yhtiöillä
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Economics |
Master's thesis
Authors
Sailas, Anna
Date
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
71
Series
Abstract
Käypä arvo aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden ja sijoituskiinteistöjen arvostuksessa – empiirinen tutkimus pohjoismaisilla listatuilla yhtiöillä
Tutkielman tavoitteet
Tutkielman ensimmäisessä osassa selvitettiin IAS 16 -standardin mukaisten aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden arvonkorotusten motiiveja pohjoismaisissa listatuissa yhtiöissä. Tutkielman toisessa osassa selvitettiin aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden sekä niistä omaksi ryhmäkseen IFRS:n myötä irrotettujen sijoituskiinteistöjen IFRS:n mukaisten arvostamisperiaatteiden jakautumista käyvän arvon ja alkuperäisen hankintamenon välillä. Toisessa osassa selvitettiin myös käyvän arvon käyttöä indikoivia yhtiökohtaisia tekijöitä sijoituskiinteistöjen arvostamisessa.
Lähdeaineisto
Lähdeaineistona tutkielmassa käytettiin käyttöomaisuushyödykkeiden arvostamiseen ja arvonkorotusten motiiveihin liittyvää aikaisempaa kirjallisuutta. Empiirisen osan aineistona käytettiin pohjoismaisten yhtiöiden vuosikertomuksista kerättyjä arvostamisperiaatteita sekä tilinpäätöstietoja vuosilta 2004–2007.
Aineiston käsittely
Tutkielman empiirisessä osassa aineiston analysoinnissa käytettiin logistista regressiomallia, missä selitettävänä muuttujana oli todennäköisyys siitä, että yhtiö tekee arvonkorotuksen ja missä selittävinä muuttujina olivat erilaiset tilinpäätöksestä kerätyt muuttujat. Sijoituskiinteistöjen arvostamisen kohdalla käyvän arvon valintaan vaikuttavia tekijöitä selvitettiin myös logistisella regressiomallilla. Aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden ja sijoituskiinteistöjen arvostamisperiaatteiden jakautumista käyvän arvon ja alkuperäisen hankintamenon välillä selvitettiin tilastollisilla tunnusluvuilla.
Tulokset
Aikaisemmin tehdyt arvonkorotukset selittivät parhaiten aineellisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin tehtäviä arvonkorotuksia. Logistinen regressiomallin selitysaste oli yleisesti hyvä, ja malli ennustikin oikein 71 % arvonkorotuksista. Käyvän arvon käyttö aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden arvostamisessa IFRS:n mukaan osoittautui vielä harvinaiseksi, sillä vain 5 % yhtiöistä arvosti jonkun aineellisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin kuuluvan ryhmän käypään arvoon. Sijoituskiinteistöjen arvostuksessa käyvän arvon käyttö oli jopa yleisempää kuin alkuperäisen hankintamenon käyttö. Käyvän arvon käyttöä ennusti vahvimmin se, oliko yhtiön päätoimialana kiinteistösijoitustoiminta.
Avainsanat
Käypä arvo, arvonkorotus, IFRS, aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet, sijoituskiinteistöt