An epilogue for a relationship: Creating a self-help journal devoid of toxic positivity
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2022
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Master’s Programme in Visual Communication Design
Language
en
Pages
161 + 15
Series
Abstract
For thousands of years, humans have searched for the elusive concept of ‘The Good Life’. Since most of us do not consider ourselves experts on the topics of happiness and personal fulfillment, we have learned to turn to others for guidance and support. To cater to this demand, self-help literature was born. In recent times, however, our quest for contentment has become increasingly fervent and desperate, and self-help has begun to reflect this change. Instead of thoughtful, well-rounded advice, many works now seem to present the unattainable state of always being happy as the ultimate sign of a life well lived. The positivity inherent in works of self-help has turned toxic. But is this apparent in their design as well as their content? How do these works signal positivity? This thesis consists of three parts: a literature review, which focuses on the historical developments of self-help as a literary genre; a visual study, which examines a specific subgenre of self-help through content analysis, grounded theory, and embodied knowledge; and a practical design component, which builds upon the results of the study. The concept of positivity and its occasional toxicity is discussed throughout. The literature review maps out the history of (Western) self-help from antiquity to our modern society. Out of necessity, it focuses on the textual aspects of the genre. It also discusses why self-help has heretofore been so shunned by academia. Notably little research has been conducted on self-help literature, despite its long history and enduring popularity. In recent times, scholarly interest in the genre has increased, but the visual aspects of it are still woefully underresearched. The study focuses on a specific type of self-help work: a book or journal which includes writing prompts and space for the reader to fill in their thoughts. In this text, these works are referred to collectively as ‘writing-based self-help’. The study informs the creation of the thesis’ practical design project: a journal, which includes prompts and writing space for its user and which deals with the concept of a break-up. The results were instrumental in guiding the design process: in finding a visual niche which needs more content and setting the bounds for what that content might look like. The study showed writing-based self-help has a tendency to either express overt optimism through the use of bright color, striking typography, and handmade imagery—with nature motifs being particularly common—or to remain restrained and severe through the use of a muted or achromatic palette, communicative typography, and minimalist imagery. As a result, the journal has been designed to counteract those trends; to be visually expressive yet suitably elegant and solemn for its serious topic.I årtusenden har mänskligheten sökt en svårfångad skatt: ”det goda livet”. Eftersom de flesta inte anser sig ha expertis inom teman som lycka eller personlig uppfyllelse har vi lärt oss att vända oss till andra i hopp om råd och stöd. För att besvara denna efterfrågan har det uppstått en självhjälpslitteratur. På senare tid har vår strävan efter tillfredställelse dock blivit alltmer intensiv och desperat, och självhjälpen har börjat återspegla denna förändring. I stället för att erbjuda djupsinnig och genomtänkt vägledning tycks allt fler verk numera framlägga ständig lycka – ett mål som inte går att uppnå – som höjden av ett väl levt liv. Självhjälpens medfödda positivitet har blivit toxisk. Men märks detta i böckernas formgivning på samma sätt som i deras innehåll? Hur signalerar dessa verk positivitet? Denna avhandling består av tre delar: en litteraturöversikt som presenterar de historiska utvecklingarna av självhjälp som litterär genre; en visuell studie som undersöker en bestämd undergenre av självhjälp genom innehållsanalys, grundad teori och förkroppsligad kunskap; och en praktisk del som bygger på studiens resultat. Positivitet och dess tidvisa toxicitet diskuteras genomgående. Litteraturöversikten beskriver (den västerländska) självhjälpens historia från antiken till vårt moderna samhälle. Utav nödvändighet är fokus på genrens textuella innehåll. Översikten diskuterar också varför forskare hittills inte intresserat sig för självhjälp. Det har gjorts påfallande lite forskning om självhjälpslitteratur trots genrens långa historia och bestående popularitet. Det vetenskapliga intresset för dessa verk har ökat på senare tid, men deras utseende är fortfarande outforskat. Studien fokuserar på en viss typ av självhjälp: böcker och dagböcker som ställer läsaren frågor och lämnar sidutrymme för svaren. Texten hänvisar till dessa verk med det kollektiva namnet ”skriftbaserad självhjälp”. Forskningen styr avhandlingens praktiska del: en självhjälpsdagbok med ett separationstema. Dagboken ställer användaren frågor och har utrymme för svaren. Forskningens resultat var centrala för designprocessen. De avslöjade en visuell nisch i behov av mer innehåll och avgränsade utseendet på detta innehåll. Studien indikerade att skriftbaserad självhjälp har en tendens att antingen öppet signalera optimism genom att använda klara färger, anslående typografi och handgjorda bilder – naturteman är särskilt vanliga – eller att vara återhållsam och avlägsen genom att använda dämpade färger eller svartvitt, kommunikativ typografi och minimalistiskt bildspråk. Således har dagboken formgivits för att motverka dessa trender – för att vara visuellt expressiv men ändå lämpligt elegant och allvarlig med tanke på dess tunga tema.Ihmiskunta on etsinyt vuosituhansien ajan vaikeasti tavoitettavaa aarretta: ”hyvää elämää”. Useimmat meistä eivät kuitenkaan pidä itseään onnellisuuden tai tyytyväisyyden ammattilaisina, ja siksi haemme apua ja neuvoja muilta. Self-help-kirjallisuus syntyi vastaamaan tähän kysyntään. Nykyään onnea etsitään yhä kuumeisemmin ja epätoivoisemmin, mikä heijastuu myös self-helpin maailmaan. Harkittujen ja tasapanoisten neuvojen sijaan useat teokset ovat alkaneet korostaa mahdottomia ja nostaa jatkuvan auvon tilan merkiksi hyvin eletystä elämästä. Genren luontainen positiivisuus on muuttunut toksiseksi. Mutta näkyykö tämä sisällön lisäksi self-helpin ulkoasussa? Miten nämä teokset ilmaisevat positiivisuutta? Tämä opinnäytetyö koostuu kolmesta osasta: kirjallisuuskatsauksesta, joka paneutuu self-helpin kehitykseen kirjallisuuden lajityyppinä; visuaalisesta tutkimuksesta, joka lähestyy yhtä modernin self-helpin alalajia sisällönanalyysin, ankkuroidun teorian sekä kehollisen tiedon keinoin; sekä käytännön osuudesta, joka pohjautuu tutkimuksen tuloksiin. Positiivisuus ja sen ajoittainen toksisuus nousee esiin läpi tekstin. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään (länsimaalaisen) self-helpin historia antiikista nykypäivään. Painopiste on, pakon sanelemana, teosten tekstisisällössä. Katsauksessa puidaan myös, miksi akateemikot ovat toistaiseksi vieroksuneet genreä. Self-helpiä on tutkittu huomattavan vähän, vaikka sillä on pitkä historia ja sen suosio on vakiintunut. Tutkijoiden kiinnostus on herännyt viime vuosina, mutta visuaaliset analyysit loistavat edelleen poissaolollaan. Tutkimus keskittyy yhteen self-helpin alalajiin: kirjoihin ja päiväkirjoihin, jotka esittävät lukijalleen kysymyksiä ja joihin on varattu tilaa vastata niihin. Näihin teoksiin viitataan tekstissä yhteisnimellä ”kirjoituspohjainen self-help”. Tutkimus ohjaa työn käytännön osuutta: eroaiheista päiväkirjaa, joka sisältää sekä kysymyksiä että tilaa käyttäjän omille kirjoitetuille ajatuksille. Tutkimustulokset olivat visuaalisen suunnitteluprosessin ytimessä: niiden avulla määriteltiin ”markkinarako”, joka kaipasi enemmän sisältöä, sekä täsmennettiin, miltä tämän sisällön tulisi näyttää. Tulokset viittaavat siihen, että kirjoituspohjainen self-help joko ilmaisee avoimesti optimismiaan kirkkain värein, ilmeikkäin kirjaimin ja käsin tehdyin kuvin – luontoaiheet ovat erityisen suosittuja – tai pysyy maltillisena ja vakavana hillityin värein tai harmaasävyin, rauhallisin kirjaimin sekä minimalistisin kuvin. Päiväkirja on suunniteltu havaittujen trendien vastaiseksi. Se on visuaalisesti ilmeikäs, mutta samalla sopivan hienostunut ja vakava, jotta se ottaa huomioon rankan aiheen.Description
Supervisor
Karhumaa, ArjaThesis advisor
Osipow, PenniKeywords
content analysis, grounded theory, embodied knowledge, book design, journal, layout, self-help, self-improvement