Decolonizing seal trade
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2018 Konttinen
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2018
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Creative Sustainability
Language
en
Pages
112
Series
Abstract
In 2009, the European Parliament and the European Council ratified a ban on seal product trade, which was actively promoted by animal welfare and environmental organizations. This was a response to commercial seal hunting in Canada, which was considered inhumane and against EU citizens’ moral foundations. The ban affected not only commercial seal hunting, but also Inuit in Greenland and the North-East coast of Canada. Seal hunting is a significant part of Inuit culture, identity, social structures, resilience – and economy. Proceeds from selling the seal skins enables Inuit to purchase supplies for hunting, which contributes to food security in rural Arctic communities. The EU seal trade ban does not limit the Inuit seal product trade: Inuit seal hunting is considered sustainable and humane. However, with the introduction of the ban, sales from the Inuit seal hunt dropped drastically and have not recovered. This thesis studies the impacts of the EU seal trade ban on the Inuit, Finnish citizens’ impressions of seal clothing and the abilities of design to decolonize these. These are embedded in the research questions: ‘How do the limitations on seal trade in Europe affect the Inuit?’ and ‘How do sustainability discourses define the Inuit seal trade?’ and studied through a literature review. The results for the third question, ‘How can seal clothing contribute to decolonizing sustainability and knowledges?’ are based on a literature review and a questionnaire that was conducted in 2017 and received 350 responses. The structure of the thesis is organized with Charles S. Peirce’s semiotic methodology and the data is analysed with decolonial theories by Aníbal Quijano, Walter D. Mignolo and Tony Fry. The results of the thesis indicate that while for European Council and animal welfare organizations the EU sea trade ban was a question of morals, for Inuit it formed a question of cultural and human rights. These views are tied to location and culture. However, this study proposes that with Fry’s decolonial design theories, co-understanding of sustainabilities could be achieved by (i) designing seal clothing that ontologically decolonizes, and (ii) designing borderlands which make these points of view tangible and invite the stakeholders to re-evaluate the seal trade discussion by placing it in a cultural and geographical context.Vuonna 2009, Euroopan Unionin Parlamentti ja Neuvosto hyväksyivät hyljetuotteiden kauppakiellon, jota eläin- ja ympäristönsuojelujärjestöt olivat aktiivisesti ajaneet 70-luvulta lähtien. Kauppakielto oli kannanotto Kanadan kaupalliseen hylkeenpyyntiin, joka koettiin aiheuttavan eläimille tarpeetonta kärsimystä ja sen myötä se on vastoin EU:n kansalaisten moraalikäsitystä. Kielto vaikutti kaupallisen hylkeenpyynnin lisäksi myös Inuiitteihin Grönlannissa ja Kanadan koillisrannikolla. Hylkeenpyynti on osa Inuiittien kulttuuria, identiteettiä, sosiaalista rakennetta, resilienssiä ja – taloutta. Sillä on myös tärkeä rooli Arktisten kylien ruuansaannin turvaamisessa ja hylkeennahkojen myynnistä saatavat tulot kattavatkin erityisesti metsästyksen kustannuksia, kuten polttoainekuluja. EU:n hyljetuotteiden myyntikiellon ei ollut tarkoitus vaikuttaa Inuiittien harjoittamaan hyljekauppaan, sillä se koetaan humaaniksi ja kestäväksi. Kuitenkin, kauppakiellon voimaanastuessa myös kysyntä Inuiittien myymille hyljetuotteille romahti, eikä kauppa ole vieläkään toipunut. Tämä tutkimus tarkastelee EU:n kauppakiellon vaikutusta Inuiittehin, suomalaisten käsityksiä hyljevaatetuksesta ja muotoilun mahdollisuuksia vaikuttaa näihin. Tutkimuskysymyksiä ’Kuinka hyljekaupan rajoitukset Euroopassa vaikuttavat Inuiitteihin?’ ja ’Kuinka kestävän kehityksen diskurssit määrittelevät Inuiittien hyljekaupan?’ käsitellään kirjallisuuden kautta. Vastaukset kolmanteen tutkimuskysymykseen, ’Kuinka hyljevaatetus voi osallistua dekolonisoimaan kestävää kehitystä ja tietokäsitystä?’, on johdettu aikaisemmasta tutkimuksesta, sekä vuonna 2017 tehdystä kyselystä, joka keräsi 350 vastausta kaikkialta Suomesta. Tämän tutkimuksen rakenne on organisoitu Charles Peircen semioottisen metodologian mukaan ja aineisto on analysoitu Aníbal Quijanon, Walter D. Mignolon ja Tony Fryn dekolonisaatiota käsittelevien teorioiden mukaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat EU:n hyljetuotteiden kauppakiellon olleen sekä EU:n Neuvostolle, että eläinsuojelujärjestöille erityisesti moraalinen kysymys. Sitä vastoin Inuiiteille EU:n kauppakiellossa oli eritoten kyse kulttuurisista ja ihmisoikeuksista. Nämä molemmat näkemykset ovat sidoksissa kulttuuriin ja sijaintiin. Tämä tutkimus ehdottaa, Fry:n dekoloniaalisen muotoilun teorioita mukaillen, kulttuurienvälisen yhteisymmärryksen luomista kestävistä kehityksistä (i) muotoilemalla hyljevaatetusta, joka ontologisesti dekolonisoi ja (ii) luomalla rajamaita [borderlands], jotka sijoittavat hyljekaupan kulttuuriseen ja maantieteelliseen kontekstiin ja sitä kautta kutsuu osallisia arvioimaan uudelleen käsityksen hyljekaupasta.Description
Supervisor
Jalas, MikkoThesis advisor
Jalas, MikkoKeywords
decolonization, design, indigenous people, sustainability, decoloniality, seal trade, ecocolonialism, arctic