Vehreä välitila – Kasvillisuus rakentamista odottavissa kaupunkitiloissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan kasvillisuuden suhdetta rakentamista odottavien kaupunkitilojen väliaikaisuuteen sekä sitä, millaisia kasvillisuusratkaisuja rakentamista odottaviin tiloihin voidaan suunnitella väliaikaisuus huomioon ottaen. Työn lähtökohtana on havainto siitä, että kaupunkiympäristöissä esiintyy alueita, joiden odottava tila voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä, ja joille voi samalla kehittyä pitkäaikaistakin kasvillisuutta. Tutkielmassa yhdistyvät näkökulmat rakentamattomien kaupunkitilojen väliaikaisuudesta sekä joutomaiden kasvillisuuden eri merkityksistä.

Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja sitä tulkitsevana pohdintana. Teoreettisena lähtökohtana toimii Bishopin ja Williamsin (2012) esittämä väliaikaisuuden ja pysyvyyden ristiriita kaupunkisuunnittelussa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan näkökulmia rakentamattomien tilojen määrittelystä sekä kasvillisuuden prosessuaalisesta kehityksestä ja suunnittelusta.

Tutkielmassa tarkastellaan rakentamattomia kaupunkitiloja välitiloina, jotka ymmärretään osaksi kaupunkiympäristöä mutta samalla ulkopuolisiksi suhteessa kaupungin tavanomaisiin hallintamuotoihin. Työssä käsitellään myös sitä, miten kaupunkien vihertavoitteet ja tiivistämispolitiikka kohdistuvat ristiriitaisesti samoihin alueisiin. Joutomaita tarkastellaan sekä rakentamista odottavina alueina että monimerkityksellisinä ympäristöinä.

Kasvillisuutta tarkastellaan jatkuvasti muuttuvana ja ajallisena prosessina. Tutkielmassa käsitellään kasvillisuuden sukkessiokehitystä, rakentamattomia tiloja kasvupaikkoina sekä hoitamattoman kasvillisuuden hyväksyttävyyttä kaupunkitilassa. Työssä todetaan, että kasvillisuus toimii omalla ajallisella logiikallaan, mikä voi asettua ristiriitaan kaupunkisuunnittelun aikajänteiden kanssa.

Tutkielmassa tarkastellaan kolmea kasvillisuuden suunnittelun lähestymistapaa väliaikaisessa kaupunkitilassa: siirrettävää kasvillisuutta, istutettavaa kasvillisuutta sekä olemassa olevan kasvillisuuden säilyttämistä. Siirrettävä kasvillisuus mukautuu väliaikaisuuteen selkeimmin, kun taas paikalle juurtuva kasvillisuus voi alkaa haastaa tilan kokemuksellista väliaikaisuutta. Erityisesti pitkään kehittynyt kasvillisuus voi alkaa näyttäytyä pysyvänä osana ympäristöä, vaikka alue säilyy hallinnollisesti väliaikaisena.

Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että kasvillisuuden ja väliaikaisen kaupunkitilan suhde ei ole yksiselitteinen, vaan siinä näkyvät erilaisten ajallisten logiikoiden ja arvotusten yhteentörmäykset. Työssä korostuu erityisesti kasvillisuuden oman ajallisen kehityksen ja kaupunkisuunnittelun hallinnollisen ajan välinen jännite.