“Puhtaasti keinotekoiset järjestelyt” korkovähennysten näkökulmasta: veronkiertoa vai sallittua verosuunnittelua?
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business |
Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2023
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Yritysjuridiikka
Language
fi
Pages
VI + 125
Series
Abstract
Tutkielmassa tarkastellaan puhtaasti keinotekoisia järjestelyjä konsernien sisäisten korkojen vähennyskelpoisuuden osalta ja veronkierron näkökulmasta, erityisesti oikeuskäytäntö huomioiden. Kansainvälistymisen ja kansainvälisten markkinoiden kehityksen myötä monikansallisten konsernien on mahdollista hyödyntää eri valtioiden verojärjestelmistä johtuvia järjestelyjä esimerkiksi konsernin sisäisten järjestelyjen, kuten niin sanottujen debt push down -järjestelyjen avulla, saavuttaakseen verotuksellisen edun. Viime vuosina korkein hallinto-oikeus (KHO) ja Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) ovatkin antaneet merkityksellisiä ratkaisuja puhtaasti keinotekoisista järjestelyistä koskien konsernin sisäisten korkojen vähennyskelpoisuutta. Tutkielman tarkoitus on tunnistaa oikeuskäytännössä muodostuneen puhtaasti keinotekoiset järjestelyt -käsitteen kriteereitä ja systematisoida EUT:n ja KHO:n nykyistä oikeuskäytäntöä koskien konsernien puhtaasti keinotekoisia järjestelyjä korkovähennysten näkökulmasta. Tutkielmassa pyritään tuottamaan perusteltuja tulkintakannanottoja siitä, onko nykyinen oikeuskäytäntö yhdenmukaista tutkielman aiheen näkökulmasta ja pitäisikö puhtaasti keinotekoisten järjestelyjen tunnistamisen kriteereitä täsmentää lainsäädäntöteitse. Tutkielma on pääosin oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkielma, mutta joiltain osin myös veropoliittinen. Lähteinä käytetään kansallisia verolakeja, EU-oikeutta sekä EUT:n ja KHO:n ratkaisuja. Tutkielman kannalta keskeisimpiä ja uusimpia tapauksia ovat EUT:n Lexel Ab -tuomio (C-484/19) ja KHO:n ratkaisut KHO 2021:178 ja KHO:2021:179. Lisäksi tutkielman lähteisiin lukeutuvat OECD:n julkaisut, Verohallinnon syventävät vero-ohjeet sekä vero-oikeudellinen kirjallisuus, kuten yleiset vero-oikeudelliset teokset sekä tutkielman aihetta käsittelevät artikkelit. Tutkielma osoittaa, että EUT:n oikeuskäytännössä kehittynyt “puhtaasti keinotekoiset järjestelyt” -käsite on tulkinnanvarainen sekä kontekstisidonnainen käsite, jota ei ole määritelty lainsäädännössä ja jonka tunnistamiselle on oikeuskäytännönkin valossa hyvin haastavaa määritellä tarkkoja kriteereitä, jotka suoraan soveltuisivat korkojen vähennyskelpoisuutta koskeviin tapauksiin. Käsite onkin saanut osakseen runsaasti kritiikkiä sen epämääräisyydestä. Tutkielma osoittaa myös sen, että KHO:n ja EUT:n ratkaisukäytännön välillä on eroja, eikä se näin ollen ole täysin yhdenmukaista. Oikeuskäytännön yhdenmukaisuuden arvioinnin osalta tutkielmassa on kiinnitetty huomiota myös Hollannin korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön, josta annettava tuomio tulee olemaan merkityksellinen myös kansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytännön näkökulmasta. Tutkielmassa on myös perustellusti esitetty, ettei käsite ole tarpeeksi täsmällinen tai sisällöltään selvä, jotta sen soveltaminen olisi yhtenäistä oikeusvarmuuden ja verokohtelun ennakoitavuuden toteutumisen näkökulmasta, minkä vuoksi sen täsmentämiselle on tarvetta. Jatkotutkimusehdotukseksi esitetään sen selvittämistä, miten käsitteen täsmentäminen tulisi toteuttaa, jotta oikeusvarmuuden toteutuminen taattaisiin.This thesis examines wholly artificial arrangements in terms of interest deductions of groups and from the point of view of tax avoidance, particularly focusing on legal praxis. Due to the internationalization and the development of international markets, it is possible for multinational groups to exploit arrangements resulting from tax systems of different countries, for example different intra-group arrangements such as the so-called debt push down arrangements, to achieve a tax advantage. In recent years, the Court of Justice of European Union (CJEU) and the Supreme Administrative Court of Finland (SACF) have issued relevant decisions on wholly artificial arrangements regarding deductibility of intra-group interests. The purpose of this thesis is to identify the criteria for the identification of wholly artificial arrangements formed in jurisprudence of the CJEU and to systematize the current jurisprudence of the CJEU and the SACF regarding wholly artificial arrangements of groups in terms of interest deductions. It aims to produce justified positions regarding the interpretation on whether the criteria for identifying wholly artificial arrangements should be specified through legislations. This thesis relies on the legal research method, yet the tax policy research method is also used is some parts of this thesis. The references used in this thesis include national tax laws, EU law and decisions of the CJEU and SACF. In terms of the thesis the most important and most recent cases are the CJEU’s Lexel Ab judgement (C-484/19) and SACF’s decisions KHO 2021:178 and KHO 2021:179. Additionally, the refences also include the OECD’s publications, the Finnish Tax Administration’s tax instructions and tax law literature such as general tax law writings and relevant articles. It is justifiably presented in the thesis that the concept of wholly artificial arrangements developed in the jurisprudence of the CJEU is open to interpretation and a contextual concept that is not defined in the legislation. Additionally, for the identification of the concept, it is very challenging to define precise criteria that would directly apply to cases concerning the deductibility of intra-group interests. The concept of wholly artificial arrangements has received a lot of criticism for its vagueness. This thesis also shows that there are differences between the legal praxis of the CJEU and the SACF and the legal praxis is not completely consistent. Regarding the assessment of the uniformity of legal praxis, the thesis also pays attention to the request for a preliminary ruling by the Dutch Supreme Court, the verdict of which will be relevant also from the perspective of the future legal praxis of the national courts. The outcome of the thesis is that the concept of wholly artificial arrangements is not precise enough or clear in terms of its content to secure its uniform application from the point of view of legal certainty and predictability of tax treatment, which is the reason for the need to clarify the concept through legislation. The issue of how the definition and clarification of the concept should be implemented through the legislation in order for it to serve the fulfillment of legal certainty is presented as a further research proposal.Description
Thesis advisor
Pankakoski, KatriinaViherkenttä, Timo
Keywords
puhtaasti keinotekoiset järjestelyt, korkovähennykset, veronkierto, konsernit, yritysverotus, EU-oikeus
