Kaupunkilaisten ääni Helsingin kantakaupungin kehittämisessä – Toimintatutkimus Helsingin keskustavision vuorovaikutusprosessista

Abstract

Vuorovaikutteinen kaupunkisuunnittelu on vakiintunut osaksi suomalaista kaupunkisuunnittelua ja asemakaavoitusta. Vuorovaikutteinen suunnittelu antaa suunnitteluun osallistuville kaupunkilaisille ja alueen käyttäjille mahdollisuuden vaikuttaa siihen, miten kaupunkia kehitetään. Käytössä olevat vuorovaikutusmenetelmät sekä osallistujien vaikutusvalta suunnitteluun vaihtelevat kuitenkin huomattavasti. Tämän diplomityön tavoitteena on Keskustavision vuorovaikutusprosessia esimerkkitapauksena käyttäen tutkia, minkälaista tietoa kaupunkilaisten mielipiteistä erilaisilla vuorovaikutusmenetelmillä saadaan, ja miten voidaan suunnitella vuorovaikutusprosessi niin, että alueen käyttäjien osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet toteutuvat mahdollisimman laajasti ja saavutettavasti.

Diplomityössä kuvaillaan ja analysoidaan Helsingin Keskustavision vuorovaikutusprosessia vuosina 2018 ja 2019. Keskustavisiossa määritellään suuntaviivoja maankäytön ja liikenteen kehittämiselle, ja sen valmistelun yhteydessä tehtiin erittäin laaja vuorovaikutus kaupunkilaisten, alueen käyttäjien sekä kaupungin sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Vuorovaikutuksen tuloksia käytetään pohjana Helsingin keskustan ja kantakaupungin tulevien maankäytön ja liikenteen hankkeiden suunnittelulle.

Diplomityön teoreettisena kehyksenä on kommunikatiivisen suunnittelun teoria. Tavoitteena on selvittää, minkälaiset menetelmät johtavat osallistujien kannalta selkeään ja helposti lähestyttävään kaupunkisuunnittelun vuorovaikutukseen ja lisäävät osallisuutta ja kokemusta vaikuttavuudesta. Työ on toimintatutkimus, jossa analysoidaan vuorovaikutusmenetelmien kehittämistä prosessin aikana, ja kuvaillaan työpajoissa käytettyjä menetelmiä sekä arvioidaan niiden toimivuutta.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että hyödyntämällä monipuolisia ja luovia vuorovaikutusmenetelmiä ja tuomalla vuorovaikutustilanteet keskelle osallistujien arkireittejä voidaan tavoittaa ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten osallistuisi kaupunkisuunnitteluun. Kasvokkain suunnittelijoiden ja osallistujien välillä käydyt keskustelut ovat arvokkaimpia niin osallistujien vaikuttavuuden kokemuksen muodostumiseen kuin suunnittelijoiden ymmärryksen kerryttämiseen.

Työssä esitetään, miten käytetyt ja kehitetyt vuorovaikutusmenetelmät voisivat olla hyödynnettävissä muissa vuorovaikutusprosesseissa, ja tehdään suosituksia menetelmien jatkokehittämiselle ja tulevalle tutkimukselle.

Collaborative planning has become the dominant paradigm in Finnish urban planning. Collaborative planning allows citizens to impact how the urban environment is developed. However, the methods used for facilitating collaboration between planners and participants, and the level of influence the participants have on the planning outcomes vary greatly. The objective of this thesis is to study how information about participants’ needs and opinions on area development can be gathered using various methods, and how the possibilities for participation and impact can be increased in an accessible way. These are studied by looking at the case of the vision for Central Helsinki land use and traffic planning.

The thesis describes and analyzes participatory process of the vision for Central Helsinki in 2018 and 2019. The goal of the vision is to set guidelines for land use and traffic planning, and during the preparation of the vision, an extensive collaborative process was carried out with different stakeholders, including citizens, users of the area, strategic partners and city experts. The results of the collaboration are used as a basis for the future planning if the central areas in Helsinki.

The theoretic background of the thesis is communicative planning theory. The goal of the thesis is to find out what types of methods can be used to create meaningful and accessible collaboration with participants, and how the feeling of involvement and power can be fostered in citizens. The thesis is action research, and it scrutinizes the development of the collaboration methods over the course of the process, describes the methods, and evaluates their success.

A key result of the study is that by using a variety of different, creative collaboration methods, and by bringing the collaborative events and workshops into the participants’ every day environment, one can reach people who might not otherwise participate in planning. Face to face discussions between planners and participants are the most valuable for creating a feeling of involvement and impact, as well as for building the tacit knowledge and understanding of the planners.

In the conclusions of this thesis some suggestions are made about how the presented methods can be utilized in different contexts, and how they could be developed further. Finally, topics for further study are introduced.