How I learned to stop worrying and love the object

Abstract

The state of awareness that is possible to achieve today by being constantly engaging with devices of technology had left me deeply concerned, about everything. My concern about the future, in global as in personal spectrum, had affected diminishingly on my abilities to work in a field where the product of my labour was, to me, just an object. I feared that the crafts field I was graduating to as a ceramicist was an aging, dusty one and becoming obsolete in today’s society.

This thesis aims to explore the meaningfulness of objects and the beautiful relationship between them and people through makers eyes. Through the production I am exploring my creative process and methods and trying to learn new ways to comprehend that process more, in order to find enjoyment in the making and in the product. I am reflecting my own and people’s relationship to pieces I’ve made, and pondering why we love certain objects.

I am exploring the relevance of objects through theoretical literature studying people and their relationship to objects through ethnographical, sociological and philosophical look. I am also skimming through texts concerning creative process and making, and exploring how the relationship with objects is expressed by makers and people using them. I am also addressing the subject of the value of small scale production in order to clarify wether crafts industry today is obsolete or not. By also delving into my own creative process and exploring what methods I use to find inspiration I will go deeper into the process of creating objects, finding enjoyment in the process and finally, in the object.

Tietoisuuden taso joka on mahdollista saavuttaa tänä päivänä tietoteknisten välineiden avulla oli tehnyt minusta huolestuneen, huolestuneen kaikesta. Huolestuneisuuteni tulevaisuudesta, globaalista sekä henkilökohtaisesta, oli johtanut kykenemättömyyteeni toimia omalla alallani, jossa tekemiseni tuotos oli minulle vain esine. Valmistuessani keraamikoksi ja käsityöläiseksi pelkäsin koko käsityöläisalan olevan vain pölyttynyt ja aikansa elänyt tässä yhteiskunnassa.

Tämä opinnäytetyö pyrkii tutkimaan esineiden merkityksellisyyttä sekä niiden ja ihmisten välistä suhdetta, tekijän silmin. Produktion kautta tutkin omaa luovaa prosessiani ja työskentelymetodeja, tarkoituksenani oppia uusia tapoja ymmärtää prosessia ja siten löytää iloa esineestä ja niiden tekemisestä. Peilailen omaa ja ihmisten suhdetta valmistamiini esineisiin ja pohdin, miksi jotkin esineet meitä kiinnostavat.

Tutkin esineiden merkityksellisyyttä teoreettisesti kirjallisuuden pohjalta jossa tutkitaan ihmisiä ja heidän suhdettaan esineisiin etnograafisten ja sosiologisten tutkimusten pohjalta sekä filosofiselta kannalta. Tutustun myös teksteihin koskien luovaa prosessia ja tekemistä, sekä miten käyttäjät ja tekijät ilmaisevat suhdettaan esineisiin. Otan myös esille pientuotantoesineiden merkityksen ja arvon selventääkseni onko käsityöläis-ala olemassa vai. Sukeltaessani omaan luovaan prosessiini ja tutustuessani käyttämiini työskentelymetodeihin inspiraation löytämiseksi pyrin myös näiden kautta löytämään iloa tekemisen prosessista ja lopulta itse esineestä.