Yhteinen yksityinen kaupunki – Työn, vapaa-ajan ja asumisen tiivistyminen Helsingin kaupunkiympäristössä

Abstract

Tutkin opinnäytetyössäni työn ja asumisen kehittymistä 1900-luvun teollistuvasta Helsingistä 2000-luvun jälkiteolliseen kaupunkiin. Tarkastelen erityisesti asukastiheydeltään merkittävää Kallion kaupunginosaa ja Torkkelinmäen puutarhakaupunki-idean mukaista työläiskorttelia. Tutkin, miten kaupunkirakenne on eri aikoina reagoinut työn ja asumisen tarpeisiin ja voisiko työn ja asumisen nykyistä tiiviimmällä yhdistämisellä saavuttaa uusia hyötyjä tietotyöhön perustuvassa, autojen hallitsemassa kaupungissa.

Käsityöläisyys ja luovat alat ovat vuosisatoja hyödyntäneet työpaikan ja kodin yhdistämistä, mutta teollistuminen erotti työn ja vapaa-ajan jyrkästi toisistaan. Sodan jälkeen asuntopulaan rakennettiin nopeasti asumiseen suunniteltuja lähiöitä ja kaupungin keskustat omistettiin työpaikoille. Taustalla vaikutti ajatus tehtaiden saastuttaman ja ahtaan keskusta-asumisen korvaamisesta luonnonläheisellä ja modernilla lähiöelämällä, joka tarjosi asumisen lisäksi peruspalvelut ja virkistysmahdollisuuksia. Tämä puutarhakaupungin ajatus oli esitetty jo 1900-luvun alussa, mutta sodan jälkeen erityisesti yksityisautoilu mahdollisti sen toteuttamisen uudella tavalla.

Nykykaupungissa lähiöelämä synnyttää asuinalueita, joista palvelut ovat hajaantuneet autolla saavutettaviin marketteihin ja työmatkojen kulkeminen kasaantuu ruuhkiksi. Tekniikka mahdollistaa työn tekemisen paikasta riippumatta ja kaikkina aikoina, mutta työ on silti vahvasti sidottu paikkaan ja virka-aikaan. Työskentelyaikojen ja työskentelytapojen joustavuudella sekä kaupunkirakennetta tiivistävällä, voitaisiin purkaa näitä ongelmia ja vähentää yksityisautoilun synnyttämää ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta.

Case-esimerkkinä joustavasta työn ja asumisen yhdistämisestä on Kallion kaupunginosassa, Torkkelinmäellä sijaitsevan vanhan autotallin käyttötarkoituksenmuutos, johon esitän erilaisiin toiminnallisiin vyöhykkeisiin perustuvaa asumisen ja toimistotyön yhdistävää tilakonseptia. Konseptin taustalla on ajatuksia työterveyslaitoksen Käyttäjälähtöiset toimitilat -tutkimuksesta ja coworking-ajattelusta, jossa eri alojen toimijat kokoontuvat työskentelemään vapaasti samassa tilassa.

Tilakonsepti mahdollistaa tilan käytön joustavasti eri vuorokauden aikoina ja avaa rakennusta kohti katutilaa. Se tarjoaa tilaa lähialueen vapaa-aikatoimintaan sekä työskentelyyn ja ottaa käyttöön tiiviillä alueelle sijaitsevan alikäyttöisen rakennuksen. Kalliossa on paljon pieniä, yhden henkilön yrityksiä, jotka hyötyisivät mahdollisuudesta vuokrata erilaisia työtiloja sekä toimistopalveluja ja -laitteita. Konseptiin on yhdistetty myös pieni yksiö, joka käyttää toimiston keittiö- ja hygieniatiloja. Tutkin, miten työskentelyn ja lyhytaikaisen asumisen yhdistäminen voisi hyödyttää pienten ja runsaasti liikkuvien yritysten toimintaa ja elävöittää lähiympäristöä.