Viimeinen lento. Luontoarvojen ja ekosysteemipalvelujen muutokset. Case Malminkenttä

Loading...
Thumbnail Image

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Location:

Date

Department

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Language

fi

Pages

5+100

Series

Abstract

Arvioidaan, että sukupuuttovauhti on 100–1000 kertainen verrattuna luonnolliseen taustasukupuuttovauhtiin. Elämme keskellä kuudetta sukupuuttoaaltoa ja tutkijoiden viesti on selkeä: emme voi jatkaa näin. EU:n lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset pyrkivät ratkaisemaan luontokadon ongelmaa tiukkenevalla sääntelyllä. Myös Suomessa päivitetään lainsäädäntöä. Kesäkuussa 2023 tuli voimaan uusi luonnonsuojelulaki, joka mahdollistaa luontohaitan kompensoimisen. Kompensaation perustuu kokonaisheikentymättömyyteen, jossa luonnon ekologinen tila ei kokonaisuutena arvioiden heikkene. Avain tähän on lievennyshierarkia, jossa luontohaittaa vältetään ja lievennetään ennen kompensaatiota. Luonnontilan arvioiminen on menetelmänä uusi ja se ei ole yleisesti suunnittelijoiden käytössä. Sen sijaan luonnosta saatuja hyötyjä on tarkasteltu maankäytön suunnittelun kontekstissa ekosysteemipalveluiden kautta. Ekosysteemipalvelut ovat luonnon ihmiselle tarjoamia palveluja, esimerkiksi pölytyspalvelu ja hulevesien viivyttäminen. Tämä diplomityö käsittelee rakentamisesta johtuvaa luontoarvojen ja ekosysteemipalvelujen muutosta, ja sitä miten työssä käytettävät työkalut toimivat muutoksen arvioinnissa. Työssä käytetään Boost-hankkeen kehittämää kompensaation laskemiseen tarkoitettua työkalua sekä Alueellinen viherkerroin 2.0 menetelmää. Työ on tehty Helsingin kaupungin tilaustyönä ja case-alueena on Malminkentän alue. Malminkenttä toimi vuoteen 2021 asti lentokenttänä ja tulevina vuosikymmeninä alueelle rakennetaan uusi kaupunginosa kodiksi kymmenille tuhansille ihmisille. Nykyään Malminkentän alueella on mm. arvokkaita niittyalueita ja Metso-ohjelmaan kuuluvaa lehtoa. Suuri rakennusprojekti vaikuttaa väistämättä sekä luontoarvoihin, että ekosysteemipalveluihin. Metsäisiä alueita häviää yhteensä n 54 ha. ja niittyalueita hieman alle 80 ha. Luontoarvoja arvioidessa käytetään yksikkönä habitaattihehtaaria, joka määritellään arvoon 0–1 hha. Arvo 1 tarkoittaa arvokasta, luonnontilaista luontoaluetta. Työssä havaittiin, että metsäisiä alueita menetetään n. 40 hha. ja niittyalueita 55 hha. Tämän kompensoimiseen vaaditaan hyvitysalueesta ja toimenpiteestä riippuen n. 200–1000 ha metsää ja 250–550 ha niittyaluetta. Ekosysteemipalveluita kuvaava alueellinen viherkerroin laskee alle puoleen alkuperäisestä. Työtä tehdessä havaittiin, että menetelmät antavat samansuuntaisia tuloksia: siellä missä luontohaitta on suurin, siellä menetetään myös eniten ekosysteemipalveluita. Maankäytön suunnittelulla on suuri rooli luontokadon torjumisessa. Johtopäätöksissä esitän tapoja, joilla alueellista viherkerrointa voidaan kehittää mittaamaan myös tarkemmin luontoarvoja. Näin ekosysteemipalvelut saadaan kytkettyä luontoarvoja mittaavaan yksikköön (hha). Tämä diplomityö antaa tietoa Helsingin kaupungille mm. aiheutuvasta luontohaitasta, kompensaatioon tarvittavan hyvitysalueen suuruusluokasta sekä rakentamisen myötä menetettävistä ekosysteemipalveluista. Lisäksi esitän miten kuntien maankäytön suunnittelun tulisi varautua ekologisen kompensaation käyttöönottoon.

Description

Supervisor

Lähde, Elisa

Thesis advisor

Jama, Kaisa
Väätänen, Katariina

Other note

Citation