Kirjoitettuja kuvia - Viivan merkitys aseemisessa taiteessa

Thumbnail Image

Files

master_Korpi_Tiia_2022.pdf (15.64 MB)
master_Korpi_Tiia_2022_errata.pdf (95.49 KB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2022

Department

art

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Kuvataidekasvatuksen maisteriohjelma

Language

fi

Pages

99

Series

Abstract

Aseeminen taide on uusi ja vähän tutkittu taidemuoto. Aseeminen kirjoitus on visuaalista kieltä, joka muistuttaa kirjoitusta mutta ei välitä semanttista sisältöä. Tutkimuskysymys kysyy, mitä viiva merkitsee aseemisessa taiteessa ja missä suhteessa aseemisen kirjoituksen viiva on piirtämiseen ja kirjoittamiseen. Tutkielma tarkastelee kysymystä kuvataiteen näkökulmasta käsin ja on siltä osin pioneeritutkimus kuvataidekasvatuksen tutkimuskentällä. Aseeminen taide elää kirjoitetun ja piirretyn viivan välillä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu viivan, piirtämisen ja kirjoittamisen teorioista käsin. Viivan käsitettä tarkastellaan Jacques Derridan (1930–2004) filosofian sekä Tim Ingoldin (s. 1948) ajattelun kautta. Piirtämisen käsite muodostuu Jean-Luc Nancyn (1940–2021) filosofiasta lähtöisin. Kirjoittamisen teoria nojaa Vilém Flusserin (1920–1991) filosofiseen ajatteluun kirjoittamisesta. Tutkimusmetodi on monimenetelmällinen. Siinä yhdistyy laadullinen autoetnografia ja a/r/tografian menetelmä. Tutkimusaineisto koostuu taiteilijoiden haastatteluista sekä tutkielmaa varten tehdystä aseemisen kirjoituksen luonnoskirjasta käsin syntyneestä kokemuksellisesta tiedosta. Haastatellut taiteilijat ovat Rosaire Appel, Federico Federici, Eeva Hannula, Michael Jacobson ja Outi Koivisto. Luonnoskirjatyöskentelyn tarkoitus on havainnoida viivan olemusta ja sen lähtökohtia aseemisessa taiteessa ilmiön sisältä käsin. Haastatteluaineistoa analysoidaan teoreettiseen viitekehykseen peilaten sekä kirjoittajan tekemisen kautta tuottamaan tietoon reflektoiden. Yhteenvetona voidaan todeta, että viivan merkitys aseemisessa taiteessa on sen avoimessa muodossa, joka luo tilaa moninaisille taiteellisille prosesseille ja menetelmille, joiden myötä syntyvä viiva johdattaa tekijän ja kokijan aina yksilöllisempien ja syvempien merkityssuhteiden syntyyn. Opinnäytteessä aseeminen taide näyttäytyy valkoisten länsimaisten taiteilijoiden kautta. Jatkossa olisi kiinnostavaa laajentaa tutkimusnäkökulmaa globaaliin ja monikulttuuriseen aseemiseen taiteeseen. Viivan merkitys ja ihmisen osallisuus eko-aseemisessa sekä koneellisesti tai tekoälyn tuottamassa aaseemisessa taiteessa olisi myös kiinnostava jatkotutkimusaihe. Taidekasvatuksessa aseemista kirjoitusta voi soveltaa hyvin moninaisesti kaiken ikäisillä oppijoilla taitotasosta riippumatta oppiainerajoja ylittäen.

Asemic art is novel and yet understudied art form. Asemic writing is a visual language that resembles writing without semantic content. This thesis studies the meaning of the line in asemic art and the relationship of the asemic line to drawing and writing. This thesis examines the topic from the perspective of visual arts, this specific topic is pioneer in the field of art education. Asemic art exists between a written and a drawn line. The theoretical framework of this thesis has been built upon the theories of line, drawing and writing. The concept of line through the philosophy of Jacques Derrida (1930-2004), Tim Ingold (b. 1948) has been studied. Moreover, the idea of drawing is derived from the philosophy of Jean-Luc Nancy (1940-2021). In addition, the writing theory was based on the philosophical thinking of Vilém Flusser (1920-1991). The methodology of this thesis is multi-methodological. It combines qualitative autoethnography with the method of A/r/tography. The research materials consist of interviews conducted with artists, as well as experiential knowledge generated from a sketchbook of asemic writing. The artists that have been interviewed are Rosaire Appel, Federico Federici, Eeva Hannula, Michael Jacobson and Outi Koivisto. The purpose of the sketchbook is to observe the essence of the line and its meaning in asemic art from within the phenomenon. The material of the interviews has been analyzed by reflecting on the theoretical framework of reference and upon the author’s personal experience. In summary, the meaning of the line in asemic art lies in its open form, which creates space for a variety of artistic processes and methods by which the resulting line leads to the emergence of ever more individual and deeper meanings between the artist and the experiencer. In this thesis, asemic art is represented through white Western artists. In the future, it would be interesting to expand the research to a more global and multicultural asemic art. Moreover, a more interesting topic to study is the human relationship and the meaning of the line in eco-asemic art, as well as in mechanically or artificial intelligence generated asemic art. In art education, asemic writing can be applied in a wide variety of ways to learners of all ages, regardless of their skill level and across subject boundaries.

Description

Supervisor

Haapalainen, Riikka

Thesis advisor

Haapalainen, Riikka

Keywords

aseeminen kirjoitus, aseeminen taide, viiva, piirtäminen, kirjoittaminen, autoetnografia, a/r/tografia

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202203062107

Collections

[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS