aalto1 untyped-item.component.html
Autoritratto – Puolustuspuheenvuoro omaelämäkerrallisuudelle
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Language
fi
Pages
59
Series
Abstract
Opinnäytetyöni on syntynyt tarpeesta kirjoittaa puolustuspuheenvuoro omaelämäkerrallisuudelle. Omaelämäkerrallisen aineiston käyttö kertomataiteissa herättää helposti vastustusta: se tuomitaan narsistiseksi projektiksi, jonka aiheet eivät voi nousta yleisellä tasolla merkittäviksi. Usein sitä syytetään myös terapiahakuisuudesta.
Opinnäytetyö tarkastelee omaelämäkerrallisen fiktion ominaispiirteitä kirjallisuuden, tekijä-haastattelujen ja omien teosteni pohjalta. Pääpaino on elokuvassa ja teatterissa, mutta myös kaunokirjallisuutta sivutaan.
Olen haastatellut opinnäytetyöhön kolmea suomalaista näytelmäkirjailija-teatteriohjaajaa: Ruusu Haarlaa, Milja Sarkolaa ja Saara Turusta. Haastateltavat ovat valikoituneet ajankohtaisuutensa ja kiinnostavuutensa tähden. Heidän kokemuksillaan ja ajatuksillaan on työssä suuri rooli.
Omista töistäni käsittelen erityisesti lopputyöelokuvaani Golgata sekä yhdessä Jenni Toivoniemen kanssa kirjoitettua ja ohjattua näytelmää Naisten juhla. Pääpaino sekä haastatteluissa että omien töideni käsittelyssä on tekoprosessin aikaisissa kokemuksissa ja tekijyyden kysymyksissä. Teosanalyyseihin ei pyritä. Tekijyyttä pohditaan sekä kirjoittamisen että ohjaamisen näkökulmasta.
Opinnäytetyön alussa tutkitaan tekijän suhdetta omaelämäkerralliseen materiaaliin ja todetaan, että omakohtainenkin teos voi saavuttaa yleisempää merkitystä. Keskivaiheilla käsitellään omakohtaisuuden vaikutusta työryhmään ja näyttelijöihin. Lopussa esiin nousevat läheisiltä lainaamisen moraaliset kysymykset ja valmiin teoksen vastaanotto sekä yksityisessä että julkisessa keskustelussa.
This thesis derives from the need to write a plea for the use of autobiographical material in fiction. Autobiographical basis in narrative arts often generates objection: it is easily deemed as a narcissistic project that can bear no universal meaning. Sometimes it is accused of being used as a form of therapy.
This thesis examines the special features of autobiographical fiction through literature, interviews with other artists and through my own artistic work. Main focus is on film and theatre but also literature is touched.
I have interviewed three Finnish playwright-directors for the thesis: Ruusu Haarla, Milja Sarkola and Saara Turunen. I chose them for their recent work and general artistic interest. Their experiences and thoughts form a great deal of the thesis.
I also cover two of my own projects: Golgotha, my MA-film and Feast for Women, a play co-written and -directed with Jenni Toivoniemi. The examination of both the interviews and my own work concentrates on the questions of authorship and processes of creation. The analysis of the artwork itself is not crucial. The questions of authorship are considered from the point of views of writing and directing alike.
In the beginning of the thesis we go through the relationship between the author and their autobiographical material. It is noted that a work of autobiographical fiction can gain a more general significance. Than we go through the ways in which the autobiographical basis of the work affects the actors and other artists involved in the process. In the end we examine the moral questions of borrowing material from the ones close to the author. Finally we look at the reception of the artwork both in public and private context.