Kehollisuus ilmenee elokuvassa monella eri tasolla. Liikkeessä oleva ihmiskeho on ollut kuvauksen kohteena jo taiteen alkuajoista, ja monet varhaiset elokuvantekijät käyttivät kehoaan ilmaisuvälineenään. Elokuvataiteen teoriat nojaavat usein narratiivisuuteen, mutta elokuvan kehollisuutta on tutkittu etenkin katsojakokemuksen osalta. Myös elokuvaleikkauksen teorioissa tunnistetaan keholliseksi miellettäviä elementtejä, kuten rytmi ja intuitio.
Opinnäytteen tavoitteena on tutkia, kuinka elokuvaleikkausta voi tarkastella kehollisuuden näkökulmasta. Työn ensimmäisessä osassa kartoitan, kuinka kehollisuutta on käsitelty alan kirjallisuudessa ja millaisia kehollisuuden ilmentymiä on tunnistettu elokuvaleikkauksen käytännöissä. Työn toisessa osassa analysoin, kuinka kehollisuus ilmenee omissa leikkaustöissäni. Lähestyn kysymystä tarkastelemalla teoriakatsauksen pohjalta kolmea leikkaamaani elokuvaa: De rasande (o. Malin Nyqvist), Elvis ja Onerva (o. Mikael Syrjälä) ja Johanna, osa II (o. Jonna Ljunggren & Hanna Ollikainen). De rasande on myös taiteen maisterin opinnäytteeni taiteellinen osa.
Kehollisuuden erilaisiin ilmenemismuotoihin viitataan kirjallisuudessa eri käsitteillä: tutkijat puhuvat kinesteettisestä empatiasta, somaattisesta älykkyydestä, ruumiillisesta mielikuvituksesta ja tuntoisuudesta. Teorioita yhdistää länsimaisen kehon ja mielen erottelevan dualistisen ajattelutavan haastaminen. Kehollisuus nähdään kokonaisvaltaisena prosessina, joka on kytköksissä tapaamme havainnoida ja kokea ympäröivää maailmaa. Tietoisuus, tunteet, kulttuurinen pääoma ja henkilökohtainen kokemushistoria vaikuttavat kaikki keholliseen kokemukseen.
Elokuvanteossa kehollisuus ilmenee kaikilla osa-alueilla, ja jokainen tekijä luo kehollisuutta omilla valinnoillaan. Leikkaajan työssä kehollisuus on läsnä erilaisten rytmisten, tilallisten ja liikelaadullisten valintojen kautta. Leikkaaja reagoi raakamateriaaliin hyödyntäen omaa kehollista viisauttaan pyrkien löytämään sieltä kyseiselle teokselle olennaisen ja erityisen.
Kehollisuuden käyttäminen näkökulmana voi auttaa taiteellisen prosessin analysoinnissa. Kehollisuus helpottaa tyypillisesti vaistoon ja alitajuntaan pohjautuviksi koettujen työvaiheiden tunnistamista ja valintojen arvioimista. Kehollisuuden teoriat helpottavat elokuvan hankalasti sanoitettavien elementtien, kuten rytmin ja liikkeen tarkastelua.Corporeality has several manifestations in film. Film camera has focused its gaze on the human body since the beginning of the art form and many early filmmakers used their bodies as means of expression. Film theories often focus on narrative, but corporeality in film has been studied especially in relation to spectator’s embodied experience. Theories of film editing also recognize elements of corporeality, such as rhythm and intuition.
The objective of this thesis is to investigate how film editing can be observed through an embodied approach. First, I examine how corporeality has been studied in film theory and what kind of embodied editing practices have been recognized. Second, I apply the learnings from the theory review to my work as the editor of three films: De rasande (dir. Malin Nyqvist), Elvis & Onerva (dir. Mikael Syrjälä), and Johanna, part II (dir. Jonna Ljunggren & Hanna Ollikainen). De rasande is also the artistic production included in this thesis.
Several concepts are used to discuss corporeality in film: researchers speak of kinesthetic empathy, somatic intelligence, corporeal imagination and felt sense. It is common for these theories to challenge the dualist nature of Western thinking where body and mind are seen as separate entities. Corporeality is seen as a holistic process connected to the way we observe and experience the world around us. Consciousness, emotions, cultural capital, and personal histories all play a part in the embodied experience.
Corporeality is present in all aspects of filmmaking and everyone involved creates embodied meanings through their artistic choices. In film editing, corporeality is present in variety of choices related to rhythm, space and quality of movement. Film editor draws on corporeal wisdom when searching for the essence of the film in the raw material.
Embodied approach to film editing can facilitate the analysis of the artistic process. Through embodied approach, it is easier to identify actions and evaluate choices made in relation to matters typically seen as instinct based or subconscious. Theories of corporeality help to evaluate and verbalize complex filmic elements, such as rhythm and movement.
