aalto1 untyped-item.component.html
Radio-osat GSM-korttipuhelimelle
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Helsinki University of Technology |
Master's thesis
Electronic archive copy is available via Aalto Thesis Database.
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author
Instructions for the author
Location:
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
S-26
Degree programme
Language
fi
Pages
87
Series
Abstract
Tämä diplomityö on tehty osana Nokia Mobile Phonesin tuotekehityshanketta, jossa kehitettiin PC Card-kortille toteutettava GSM-puhelin, korttipuhelin.
Korttipuhelimen radio-osien tekniikka pohjautuu erääseen Nokian käsipuhelimeen.
Käsipuhelimen radio-osat eivät sellaisenaan käyneet korttipuhelimeen, koska korttipuhelin on matalampi.
Lisäksi korttipuhelimen teholuokka muutettiin 4:stä (2 W) 5:een (0,8 W), ja nimelliskäyttöjännite 7,2 V:sta 3,3 V:iin.
Diplomityön tarkoituksena oli muokata radio-osien lähetinketjua, vastaanottoketjua ja suunnitella uusi antenni.
Tässä diplomityössä tutustutaan GSM-puhelimen yleisiin vaatimuksiin lähinnä RF-suunnittelun kannalta.
Lisäksi tarkastellaan lyhyesti PC Card-standardia ja rakennetta sekä käydään läpi radio-osien lohkokaavio.
Lähetysketjussa suurin työ liittyy tehovahvistimeen.
Tässä työssä tutustuttiin tehovahvistimen sovituksen toteutukseen ja toteutettiin tehovahvistimen sovitus ja tehonsyöttö.
Korttipuhelimeen valittiin SAW-duplex-suodatin.
Antenni jouduttiin suunnittelemaan uudelleen, koska korttipuhelimen ja käyttöympäristön rakenteet poikkeavat normaalista matkapuhelimesta.
Työssä esitellään myös muita antennivaihtoehtoja PC Card-kortille.
Vastaanottoketjun vähäkohinaisen vahvistimen ja välitaajuus-vahvistimen komponentit optimoitiin uudelleen.
Tämä diplomityö on osaltaan edesauttanut aikaansaamaan tyyppihyväksytyn ja myynnissä olevan GSM-korttipuhelimen.
Lähettimeen saatiin riittävästi tehoa antava ja 50 %:n hyötysuhteella toimiva tehovahvistin.
Korttipuhelimen antenniksi valittiin käännettävä helix-antenni, mikä osoittautui kaikkein käyttökelpoisimmaksi vaihtoehdoksi.
Vähäkohinaisen vahvistimen kohinaluvuksi saatiin 1,6 dB ja vahvistukseksi 20 dB.