aalto1 untyped-item.component.html
Ongelmajätteenpolttoprosessien savukaasupesurien vesitaseiden tarkastelu
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Helsinki University of Technology |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Kem-107
Degree programme
Language
fi
Pages
80+23
Series
Abstract
Työn tarkoituksena oli selvittää Ekokem Oy Ab:n savukaasupesurien vesitaseet sekä vertailla pesurien nykyisiä ajotapoja laitevalmistajien antamiin ohjeisiin.
Päämääränä oli pyrkiä vähentämään vedenkulutusta pesurien puhdistuskyvyn kärsimättä.
Työn kirjallisuusosassa on tarkasteltu lyhyesti eri menetelmiä rikkidioksidin poistamiseksi savukaasusta.
Tarkemmin on paneuduttu märkäkalkkiprosessien kemiaan pyrkien mm. selvittämään pesurissa muodostuvan kiintoaineen saostumiseen liittyvien ongelmien taustoja.
Lisäksi on tarkasteltu pesurin puhdistuskykyyn vaikuttavia tekijöitä.
Savukaasupesureiden vesitaseiden selvittämiseksi suoritettiin molemmilla polttolinjoilla noin viikon pituiset tarkastelujaksot.
Mittaustuloksia kerättiin automaatiojärjestelmän avulla sekä lisäksi suoritettiin virtausmittauksia ultraäänivirtausmittarilla.
Prosessista otettiin myös näytteitä, jotka analysoitiin Ekokemin laboratoriossa.
Polttolinjan 2 jälkipesurin kiintoainepitoisuuden kasvattamiseksi laitevalmistajan suosittamalle tasolle suoritettiin koeajo, jossa tarkkailtiin jälkipesurin kierrätysvirran tiheyttä ja tiheysmittarin toimintaa.
Molempien polttolinjojen (PL1 ja PL2) vesitaseet saatiin selvitettyä.
PL1:n vesitaseen virheeksi jäi noin 860 kg/h ja PL2:n noin 260 kg/h.
PL1:n prosessivedenkulutukseksi saatiin 3 300 kg/h ja PL2:n 4 600 kg/h.
Lisäksi PL1:n havaittiin kuluttavan normaaliajossa prosessivettä PL2:n puskurisäiliön kautta noin 1 200 kg/h.
PL2:n jälkipesurin kiintoainepitoisuus saatiin nostettua noin viikon aikana laitevalmistajan suosittamalle tasolle säännöstelemällä pesuriin syötettyä pisaranerottimen huuhteluvesimäärää.
Jälkipesurin poistovirtauksen tiheysmittarin havaittiin toimivan, mutta näyttävän systemaattisesti liian pieniä lukemia.
PL1:n ja PL2:n prosessivedenkulutus havaittiin suhteellisen pieniksi.
Jälkipesurin kierrätysvirran viipymäaika pesurissa todettiin liian pieneksi.
Asian korjaamiseksi ehdotettiin esimerkiksi syklonin hankkimista prosessiin tai pisaranerottimien huuhteluvesimäärien rajoittamista.