Improving biological treatment of pulp mill wastewater

Abstract

Sellutehtaan jätevesien päästörajojen kiristyminen edellyttää joko vähennyksiä sellun valmistuksessa syntyviin jätevesivirtoihin tai uudistuksia perinteisiin jätevedenpuhdistusprosesseihin. Metsäteollisuuden jätevesien tehokkaampaan puhdistukseen, kuten esimerkiksi fosfori- tai COD-päästöjen pienentämiseen, suositellaan yleisesti erilaisia tertiäärisiä menetelmiä. Tässä työssä keskityttiin tutkimaan perinteisen aktiivilietelaitoksen tehostamista ilman edellä mainittuja tertiäärisiä menetelmiä.

Työssä tutkittiin laboratorio- ja pilot-mittakaavan kokeiden avulla lietekuorman, pH:n ja rinnakkaissaostuksen vaikutuksia sellutehtaan aktiivilietelaitoksen puhdistustehokkuuteen. Laboratoriokokeilla oli mahdollista tutkia samanaikaisesti esimerkiksi kuinka erisuuruiset lietekuormat vaikuttivat aktiivilieteprosessin onnistumiseen. Laboratoriokokeiden perusteella määritettyjen optimiparametrien avulla toteutettiin pilot-mittakaavan koe pienoispuhdistamolla, joka oli mahdollista säätää toimimaan tehdasmittakaavan aktiivilietelaitoksen kaltaisesti.

Lietekuorman ja pH-tason muutosten vaikutukset eivät suoranaisesti vaikuttaneet laboratorio- ja pienoismallikokeissa puhdistustulokseen, mutta ne antoivat viitteitä siitä, että aktiivilieteprosessia voitaisiin säätää toimimaan huomattavasti kustannustehokkaammin. Tämän lisäksi varsinkin lietekuorman kasvattamisen vaikutuksia ravinteiden poistumiseen kannattaa tutkia lisää pidemmillä koeajoilla.

Rinnakkaissaostuskokeissa paremmaksi saostuskemikaalivaihtoehdoksi ferro- ja ferrisulfaatin välillä havaittiin ferrosulfaatti. Lisäämällä sitä ilmastusaltaan loppuosaan saatiin liukoisen fosforin reduktiota nostettua 60 %:sta 80 %:iin. Parhaisiin tuloksiin päästiin raudan ja fosforin suhteella 3:1.