aalto1 untyped-item.component.html
The most sustainable building is a building not built
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Language
en
Pages
640
Series
Abstract
This research responds to the urgent need for climate impact mitigation within the construction sector. It departs from the critique that a doing-more ethos—favouring optimisation, innovation, and continual development—dominates architectural practice today, yet has failed to deliver notable mitigation results. Reliant on future, often unproven solutions, this ethos tends to delay necessary action. In contrast, this thesis explores a doing-less ethos, asking what can be left undone.
Avoiding demolition and unnecessary material use is presented as a central means to reduce climate impact. The thesis explores how existing buildings can be utilised more mindfully by developing a methodology informed by care practices and an understanding of how the timing of impact affects mitigation. The aim is to identify a balance, a viable zone, between architectural sufficiency and environmental feasibility.
The research combines theoretical development with close practical engagement in a case study of one building in Helsinki, approached as a patient. The thesis is composed of three interlinked parts: (1) Considerations, a critical pamphlet outlining the theoretical framework; (2) Procedure, a detailed account of the research process, case study, and resulting methodology; and (3) Patient Dataset, a comprehensive archive of empirical data. The thesis is collaboratively authored, with distinct individual contributions.
Through diagnosis and assessment of the building’s components, two alternative treatment plans, reactive and proactive, are proposed and evaluated using life cycle assessment. The proactive plan, involving extensive interventions to improve energy performance, generates higher upfront emissions that are not offset within the 30-year study period. It is revealed that existing documentation supporting these improvements is misleading. In contrast, the reactive plan, focused on minimal initial intervention, proves advantageous from both short- and long-term perspectives. Nonetheless, both strategies succeed in achieving significant climate impact mitigation.
The resulting methodology highlights the importance of objective examination, holistic understanding, professional competency, collaborative practice, and reliable information transfer. While promising, it invites further development across additional patient cases and care dimensions.
Tämän diplomityön lähtökohta on rakennusalan kiireellinen tarve toimia ilmastovaikutustensa vähentämiseksi. Työ tarkastelee kriittisesti nykyarkkitehtuurissa vallitsevaa, jatkuvaan kasvuun, optimointiin ja innovaatioon perustuvaa, ‘doing more’-eetosta, joka ei ole onnistunut tavoitteessaan vähentää rakentamisesta syntyvää ilmastokuormaa. Tämä ajattelumalli nojaa tulevaisuuden toistaiseksi olemattomiin ratkaisuihin ja siten viivästyttää kiireellisiä, konkreettisia ilmastotoimia. Tätä vasten tutkielma reflektoi tapoja tehdä vähemmän ja kysyy mitä voisimme jättää tekemättä.
Rakennuksien purkamisen ja perusteettoman materiaalin käytön välttäminen on keskeinen keino vähentää rakennusalan ilmastovaikutuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka olemassa olevia rakennuksia voidaan hoitaa ja hyödyntää osana ilmastovaikutusten lievittämistä. Diplomityö kehittää olemassa oleviin hoitomenetelmiin perustuvaa arkkitehtonista metodologiaa, painottaen rakentamisesta syntyvien päästöjen ajallisen sijoittumisen tärkeyttä. Tutkimuksen tavoitteena on saavuttaa tasapaino arkkitehtonisen riittävyyden ja ympäristöllisen toteutettavuuden välillä.
Tutkimus yhdistää teoreettista ja käytännön tutkimusta tarkastellen helsinkiläistä tapausesimerkkirakennusta, jota lähestytään hoidettavana potilaana. Diplomityö koostuu kolmesta rinnakkaisesta osasta: (1) Considerations, kriittinen pamfletti, jossa hahmotellaan tutkimuksen teoreettinen viitekehys; (2) Procedure, yksityiskohtainen kuvaus tutkimusprosessista, tapaustutkimuksesta ja tutkimusmenetelmästä; sekä (3) Patient Dataset, sisältää tapausesimerkille luodun laajan empiirisen arkiston. Tämä työ on tehty yhteistyössä ja työn yksilölliset osuudet ovat eritelty.
Tapausesimerkkirakennuksen arviointi ja diagnosointi johtaa kahteen vaihtoehtoiseen hoitosuunnitelmaan, reaktiiviseen ja proaktiiviseen, joita arvioidaan elinkaarianalyysia käyttäen. Proaktiivinen hoitosuunnitelma sisältää laajoja toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi. Sen aiheuttama hiilipiikki on suurempi eikä kompensoidu tutkimuksen 30 vuoden tarkastelujaksolla. Tätä selittää strategiaa tukevien rakennusteknisten raporttien harhaanjohtavuus. Sen sijaan reaktiivinen hoitosuunnitelma, joka keskittyy ensisijaisten päästöjen minimoimiseen, osoittautuu myönteiseksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Molemmilla strategioilla onnistutaan kuitenkin merkittävästi lieventämään ilmastovaikutuksia.
Lopputuloksena syntynyt metodologia korostaa arkkitehtuurissa vaadittavan objektiivisuuden, ammatillisen pätevyyden, poikkitieteellisen yhteistyön ja luotettavan tiedonsiirron merkitystä. Vaikka metodologia osoittautuu lupaavaksi, sen toimivuuden ja hyötyjen arviointi edellyttää laajempaa soveltamista eri potilaisiin.
Description
Supervisor
Kuittinen, MattiThesis advisor
van Bolderen, WillemSuomela, Sami
Other note
Attachment notes
Description:
Patient Dataset, Archive of empirical data and documents from the case study
Attachments:
master_putti_aino_2025_3(3).pdf