Siirtohinnoittelukäytänteet suomalaisissa tukku- ja vähittäiskaupoissa sekä valmistusyhtiöissä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia siirtohinnoittelukäytänteitä suomalaisilla tukku- ja vähittäiskaupoilla sekä valmistusyhtiöillä on. Siirtohinnoittelukäytänteillä tarkoitetaan tässä siirtohinnoitteluperiaatteita, käytössä olevia siirtohinnoittelumenetelmiä ja niiden valintaa sekä siirtohinnoitteludokumentointia. Tavoitteena on saada lisätietoa siitä, miten yritykset hallitsevat siirtohinnoittelukokonaisuutta ja mitkä tekijät vaikuttavat heidän siirtohinnoittelupäätöksiinsä.

Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastatteluiden avulla. Tutkimukseen osallistui 25 yritystä, joista 16 (64 %) on valmistusyhtiöitä ja 9 (36 %) on tukku- ja vähittäiskauppoja. Liiketoimintarajauksessa käytettiin NACE 2 -koodeja 10-32 (valmistusyhtiö) sekä 45-47 (tukku- ja vähittäiskauppa).

Tutkimus osoitti, että siirtohinnoitteluperiaatteista päätetään yleensä keskitetysti konsernin johdossa, mutta sovittujen periaatteiden toteuttaminen voidaan jättää paikallisten yhtiöiden hoidettavaksi. Siirtohinnoitteluperiaatteissa määritellään, miten siirtohinnat lasketaan. Yleisin käytössä oleva siirtohinnoittelumenetelmä on kustannusvoittolisämenetelmä, mutta markkinaehtoisuuden todentamisessa käytetään paljon liiketoiminettomarginaalimenetelmää. Siirtohinnoittelumenetelmän valinnassa pyritään huomioimaan tarkastelun kohteena olevan liiketoimen toiminnot, riskit ja varat sekä niiden jakautuminen liiketoimen osapuolten kesken. CUP on käyttökelpoinen lähinnä konsernin sisäisten lainojen ja aineettomien oikeuksien hinnoittelussa.

Siirtohinnoitteludokumentointi ja markkinaehtoisuuden todentaminen vertailuhakujen avulla koetaan raskaaksi prosessiksi, joka vie yhtiön resursseja varsinaiselta liiketoiminnalta. Siirtohinnoitteluperiaatteet ja - dokumentointi pyritään laatimaan niin, että veroriskit minimoituvat ja siirtohinnoitteluasioiden hallinnointi on mahdollisimman yksinkertaista. Eniten haasteita aiheuttaa vertailukelpoisten vertailukohteiden löytäminen, sillä konsernin sisäiset liiketoimet eroavat usein toiminnoiltaan ja riskeiltään riippumattomien osapuolten liiketoimista. Vertailuhaut teetetään yleensä konsulteilla, joilla on käytössä samat tietokannat, joista veroviranomaiset etsivät vertailutietoja. Konsulttien tarjoaman palvelun uskotaan parantavan vertailuhakujen uskottavuutta ja laatua.