Connecting with darkness through choreographic encounters

Thumbnail Image

Files

master_Aavanranta_Satu_2024.pdf (17.81 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2024

Department

muo

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Master's Programme in Creative Sustainability

Language

en

Pages

59

Series

Abstract

Human-inflicted artificial light pollution is a growing environmental problem that has increased globally in the past 25 years by 49-270%. Light pollution has severe implications on ecology, energy, health, safety, and the night sky. Instead of focusing on light, focusing on darkness can provide a different perspective on light pollution. Even though half of life on Earth naturally takes place in darkness, studies on darkness are rare. The value of darkness is apparent for nocturnal and crepuscular living beings, who need darkness for eating, breeding, sheltering, resting, and navigating. Overall, values of darkness are efficiency, sustainability, ecology, healthiness, happiness, connection to nature, stellar visibility, heritage, and wonder. Preserving dark nights is a way to preserve a connection to the multispecies world. Artistic practices are increasingly becoming more relevant for sustainability research and for learning to experience the wide range of values. The objectives of the research were (a) to explore participants’ connection with darkness, and (b) to design a new choreographic design research method. The research questions are (RQ1) how a connection with darkness, experienced by the participant, changes during the research process and (RQ2) how to combine design probes and choreography for a new choreographic design research method. The outcome of the thesis is (a) new knowledge regarding participants’ connection with darkness, and (b) a new choreographic design research method called Choreographic Encounters. The research revealed two findings relating to RQ1: (1) the six stages of shifting from disconnection to connection with darkness were fear, absence, others, sensoriality, an implicit shift, and an explicit shift and (2) the number of Meetings with Darkness affected the scale of a shift from disconnection to connection with darkness. The finding to RQ2 was that the two original methods were combined to form a new method by first identifying characteristics, actions, and processes of the methods, then selecting some of those items, and lastly merging the selected items to create a new method. Choreographic Encounters is a suggestion of how choreography as an artistic, transdisciplinary, transgressive, and transcendent approach can be utilised for sustainability transformation – by merging it with design probes. During the research, darkness became more multi-layered for the participants rather than remaining a narrow representation. This thesis contributes to the body of work on embodied knowledge in creative sustainability research.

Ihmisen aiheuttama valosaaste on kasvava ympäristöongelma, joka on lisääntynyt maailman-laajuisesti viimeisen 25 vuoden aikana 49–270 prosenttia. Valosaasteella on vakavia vaikutuksia ekologiaan, energiankäyttöön, terveyteen, turvallisuuteen ja yötaivaaseen. Valoon sijaan pimeyden tarkasteleminen voi tarjota erilaisen näkökulman valosaasteeseen. Vaikka puolet maapallon elämästä tapahtuu luontaisesti pimeässä, pimeyttä koskevat tutkimukset ovat harvinaisia. Pimeyden arvo on ilmeinen yöaktiivisille eliöille, jotka tarvitsevat pimeyttä syömiseen, lisääntymiseen, suojautumiseen, lepäämiseen ja navigointiin. Yleisesti ottaen pimeyden arvot liittyvät ekologiaan, kestävyyteen, terveyteen, luontoyhteyteen, energiatehokkuuteen, tähtitaivaan näkemiseen sekä kulttuuriperintöön. Pimeiden öiden säilyttäminen on keino säilyttää yhteys ihmiskuntaa laajempaan, monilajiseen maailmaan. Luovat lähestymistavat ovat tarpeellisia kestävyystutkimuksessa ja moninaisten arvomaailmojen kokemisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli a) tutkia osallistujien pimeäsuhdetta ja b) muotoilla uusi koreografinen tutkimusmenetelmä. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: (RQ1) miten osallistujan kokema yhteys pimeyteen muuttuu tutkimusprosessin aikana ja (RQ2) miten muotoiluluotain ja koreografia voidaan yhdistää uudeksi tutkimusmenetelmäksi. Opinnäytetyön tuloksena syntyi uutta tietoa osallistujien pimeäsuhteesta ja uusi koreografinen tutkimusmenetelmä nimeltään Koreografisia kohtaamisia. Tutkimuksessa löydettiin kaksi RQ1-kysymykseen liittyvää havaintoa: (1) kuusi vaihetta siirtymisessä irrallisuudesta läheisempään pimeäsuhteeseen olivat pelko, poissaolo, muut, aistiminen, implisiittinen siirtymä ja eksplisiittinen siirtymä, ja (2) kohtaamisten määrä vaikutti yhteyden kokemuksen muodostumiseen. RQ2-kysymykseen liittyvä havainto oli, että kaksi alkuperäistä menetelmää yhdistettiin uudeksi menetelmäksi tunnistamalla ensin menetelmien ominaisuudet ja prosessit, valitsemalla näistä osa ja yhdistämällä valitut uudeksi menetelmäksi. Koreografisia kohtaamisia on ehdotus siitä, miten koreografiaa voi hyödyntää kestävyysmurroksessa yhdessä muotoiluluotaimen kanssa taiteellisena, poikkitieteellisenä, rajoja ylittävänä ja tietoa haastavana lähestymistapana. Tutkimuksen aikana pimeys muuttui osallistujille monikerroksisemmaksi sen sijaan, että pimeys olisi jäänyt suppeaksi representaatioksi. Tämä tutkielma täydentää osaltaan kehollista tietoa luovassa kestävyystutkimuksessa käsittelevää työtä.

Description

Supervisor

Gaziulusoy, İdil

Thesis advisor

Lauterbach, Gloria

Keywords

sustainability, darkness, light pollution, design probes, choreography, multispecies

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202406234675

Collections

[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS