Incoterms 2020 -toimituslausekkeiden yhteys arvonlisävero- ja tullilainsäädäntöön – tarkastelussa rajat ylittävät transaktiot

Thumbnail Image

Files

master_Väänänen_Lotta_2022.pdf (1.29 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Business | Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2022

Department

Laskentatoimen laitos

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Yritysjuridiikka

Language

fi

Pages

116

Series

Abstract

Kansainvälisen kauppakamarin kehittämiä, lainsäädäntöön kuulumattomia, mutta globaalisti vakiintuneita Incoterms-toimituslausekkeita käytetään yritysten välisissä liikesopimuksissa jakamaan toimitussidonnaisia vastuita sopimusosapuolten kesken esimerkiksi tullimuodollisuuksiin liittyen. Sopimusvapauden vallitessa yksityisoikeudellinen vastuunjako voi kuitenkin tapahtua eri tavoin, miten oikeusnormit sallivat toimien toteutuvan. Toimituslausekkeiden osoittamalla vastuunjaolla voi myös olla välillisiä vaikutuksia arvonlisäverotukseen tai tullitoimintoihin. Tutkielman tavoitteena oli selvittää Incoterms 2020 -toimituslausekkeiden yhteys arvonlisävero- ja tullilainsäädäntöön lainopillista systematisointia hyödyntäen, sillä kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavien toimijoiden on syytä ymmärtää kyseinen relaatio tarpeettomat konfliktit ja rasitteet välttääkseen. Toimituslausekkeiden tullisidonnaisen vastuunjaon merkitys korostuu unionin tullirajan ulkopuolelle suuntautuvissa transaktioissa. Tulli-ilmoittajan lainsäädäntöön pohjautuva sijoittautumisvaatimus voi aiheuttaa haasteita unioniin sijoittautumattomille toimijoille pakollisen tulli-ilmoituksen osalta. Toimituslausekkeet jakavat osapuolten kesken sopimukseen perustuen maksuvastuun tulleista, veroista ja muista maksuista, joihin lainsäädäntöön peilaten sisältynee tuontitullien lisäksi esimerkiksi lisätullit ja maahantuonnin arvonlisävero. Kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavien toimijoiden onkin syytä harkita huolellisesti pääsäännöstä poikkeavien toimituslausekkeiden, Ex Works (EXW) ja Delivered Duty Paid (DDP), käyttämistä, sillä kyseiset toimituslausekkeet kohdentavat tullimuodollisuuksien rasitteet kokonaisuudessaan toiselle sopimusosapuolelle. Toimituslausekkeilla on myös välillinen yhteys unionin lainsäädäntöpohjaiseen tullausarvon laskentaan. Toimituslausekkeiden osoittama välitön vastuunjako arvonlisäverotuksen osalta liittyy maahantuonnin arvonlisäveroon, jolloin tarkastelu kohdentuu erityisesti verotuksen neutraliteetin toteutumiseen. Toimituslausekkeiden määrittäessä kuljetusvastuullisen osapuolen on toimituslausekkeilla heikko välillinen yhteys ketjuliiketoimien verotuskohteluun yhteisökuljetuksen luonnehdinnan kautta. Toimituslausekkeiden osoittamalla myyjän velvollisuuksien täyttymisellä ei ole vahvaa yhteyttä arvonlisäverotuksellisen toimituksen tapahtumiseen eikä tavaran omistusoikeuden siirtoon pohjautuvaan myynnin tulouttamiseen, sillä toimituslausekkeet eivät ota kantaa määräysvallan siirtymiseen. Toimituslausekkeiden osoittamat asiakirjasidonnaiset vastuut eivät määritä riittävän kattavasti lainsäädäntöön pohjautuvan tulli- ja veroliitännäisen dokumentaation toimittamisesta toiselle osapuolelle. Sopimusosapuolten onkin syytä sopia liikesopimuksessa erikseen ja erityisesti veropohjaisten maksujen suoritusvelvollisuudesta, tavaran määräysvallan siirron toteutumishetkestä sekä tarvittavan dokumentaation toimittamisesta toiselle sopimusosapuolelle tulkintaerimielisyyksien välttämiseksi.

Incoterms delivery clauses, developed by the International Chamber of Commerce, are non-legislative but globally established. They are used in sales contracts to allocate delivery-related responsibilities between the contracting parties, for example in connection with customs formalities. However, when freedom of contract exists, the division of responsibility under private law may vary compared to the legal norms. The division of responsibilities indicated by delivery clauses can also have indirect effects on value added taxation or customs operations. The goal of the thesis was to examine the connection between Incoterms 2020 delivery clauses and value-added taxation legislation as well as customs legislation, using a legal method called systematization. Companies operating in international trade should understand the connection to avoid unnecessary conflicts and burdens. The importance of the customs-related division of responsibility in delivery clauses is emphasized in transactions extending beyond the customs border of the Union. However, the legislation-based establishment requirement of the customs declarant can cause challenges for operators not established in the Union in terms of mandatory customs declaration. The delivery clauses assign responsibility to contracting parties for customs duties, taxes, and other payments, which, regarding the legislation, could be considered to include not only import duties but also, e.g., additional duties and import value added tax. Operators engaged in international trade should therefore carefully consider the use of delivery clauses deviating from the main rule, Ex Works (EXW) and Delivered Duty Paid (DDP), as these delivery clauses allocate the burden of customs formalities entirely to the other party. Delivery clauses also have an indirect impact on the calculation of the customs value. In value added taxation, the direct division of responsibility indicated by the delivery clauses is related to the import value added tax, with the attention in that case focusing especially on the neutrality. The delivery clauses have a weak indirect connection with the targeting of intra-Community transport of the goods in chain transactions. The fulfillment of the seller's obligations indicated by the delivery clauses does not have a strong connection to the occurrence of the value added tax-related delivery nor to the sales revenue recognition based on the transfer of ownership of the goods, because the delivery clauses do not take a stand on the transfer of control. The document-related responsibilities indicated by the delivery clauses do not determine the delivery of the necessary customs and tax related documentation to the other party in a sufficiently comprehensive manner compared to the needs determined by the legislation. Thus, the contracting parties should agree separately and in particular on the obligation to make tax-based payments, the moment of the transfer of control of the goods, and the delivery of documentation to the other contracting party in the sales contract in order to avoid interpretation difficulties.

Description

Thesis advisor

Hokkanen, Marja
Scherleitner, Moritz

Keywords

arvonlisävero, tulli, Incoterms, rajat ylittävät transaktiot

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202211206526

Collections

[gradu] Kauppakorkeakoulu / BIZ