Uusiutuvan energian tukipolitiikka Iso-Britanniassa, Itävallassa ja Saksassa

dc.contributorAalto-yliopistofi
dc.contributorAalto Universityen
dc.contributor.advisorSyri, Sanna
dc.contributor.authorAaltonen, Ilari
dc.contributor.schoolInsinööritieteiden korkeakoulufi
dc.contributor.supervisorSyri, Sanna
dc.date.accessioned2018-12-14T16:09:49Z
dc.date.available2018-12-14T16:09:49Z
dc.date.issued2018-12-10
dc.description.abstractVuonna 2015 saavutettiin kansainvälinen yhteisymmärrys ilmaston lämpenemiseen liittyvien toimien tärkeydestä, mikä johti Pariisin ilmastosopimuksen syntyyn. Pariisin ilmastosopimuksen tavoite rajoittaa maapallon lämpeneminen tasolle 2 °C vaatii nopeita toimia vähähiilisyyteen siirtymisessä sähkö-, lämmitys- ja liikennesektorilla. Tässä työssä tutkitaan, miten Iso-Britanniassa, Itävallassa ja Saksassa on edistetty uusiutuvan energian kasvua sähkön- ja lämmöntuotannossa. Kioton pöytäkirjan ja Pariisin ilmastosopimuksen ratifioinut EU on jyvittänyt uusiutuvan energian ja päästötavoitteensa jäsenmaille. Hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi EU:lla on käytössä päästökauppa, jonka ohjausvaikutus on kuitenkin ollut heikko. Maat ovat harjoittaneet kansallisen tason tukipolitiikkaa, jonka tavoitteena on edistää uusiutuvan energian tuotantoa muun muassa tuotanto- ja investointitukien ja kansallisten CO2 päästörajoitusten avulla. Tukijärjestelmän valintaan ja uusiutuvan energian tukibudjettiin vaikuttaa kansallinen energiastrategia, kuten tavoite luopua ydinvoimasta tai kivihiilestä tai kansalliset CO2- päästövähennystavoitteet. Tukipolitiikkaan vaikuttavat myös maan sähkö- ja lämmityssektorin infrastruktuuri, kotimaisten raaka-aineiden saatavuus ja työllisyysvaikutukset. Sähköntuotannossa syöttötariffijärjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi, mutta kalliiksi, tavaksi nostaa uusiutuvan energian osuutta, kun halutaan tuoda uusia teknologioita markkinoille. Markkinaehtoisempi sertifikaattijärjestelmä puolestaan ei edistä uutta teknologiaa, mikäli tukitaso kaikille tuotantomuodoille on sama. Lämmityssektorilla investointituet ovat toimineet paremmin kuin syöttötariffijärjestelmät. Sähköntuotannossa ollaan siirtymässä tukijärjestelmissä kohti tarjouskilpailuja, ja tätä linjaa tukee myös EU. Vaikka lämmityssektori kattaa noin puolet EU:n loppuenergiankulutuksesta, siihen on kiinnitetty huomiota enemmän vasta 2010-luvulla. Tukitoimilla ollaan saatu nostettua uusiutuvan energian osuutta erityisesti sähkösektorilla. Vuoden 2030 ja erityisesti vuoden 2050 kansalliset päästövähennystavoitteet ovat kuitenkin kunnianhimoisia. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii hiileen tai maakaasuun lukkiutumisen (lock-in) purkamista. Tuotanto- ja investointituet eivät ole riittävä toimenpide, vaan tarvitaan pitkän aikavälin strategialla sähkö- ja lämmityssektorin infrastruktuuri-investointeja ja voimakkaita poliittisia toimia hiilestä ja maakaasusta luopumiseenfi
dc.description.abstractInternational consensus concerning importance of tackling the climate change was reached in 2015 which ended up to an adaptation of the Paris Agreement. The target of the Agreement is to limit global warming below 2°C which means quick policies and measures needs to be adopted in order to decarbonize power, heating and transport sectors. This thesis examines the renewable support policies in United Kingdom, Austria and Germany by focusing on two specific sectors: power and heating. Ratification of the Kyoto Protocol and the Paris Agreement sets a binding target to EU concerning the share of renewable energy in final energy consumption and CO2 emission reductions. These targets are shared between the member states. In order to achieve emissions reductions targets EU have adopted an EU-wide emissions trading scheme (ETS), which has so far had a limited impact. Member states have adopted national support policies and measures, e.g. production and investment support or CO2 emission limits. Choosing the support scheme depends highly on targets of national energy strategies, e.g. coal or nuclear phase-out or national CO2 emission reduction targets. Infrastructure of power and heating sectors, availability of domestic fuels and impacts on employment could also have impact on policy measures. Feed-in tariff scheme has been proved to be not only the most efficient but also most expensive scheme in terms of increasing the market penetration of less developed renewable technologies. More market-oriented obligation scheme including green certificates does not, in turn, stimulate less developed technologies in case that the existing support scheme is technology-neutral. Existing support schemes in power sector are gradually moving towards auction schemes which is also supported by EU. In heating sector investment supports has been the most viable option. Despite its around 50 percent share of final energy consumption in Europe, EU has paid more attention to heating sector only during this decade. Supporting policies and measures have resulted in remarkable increase of renewable energy particularly in power sector. However, EU and national emissions reduction targets by 2030 and 2050 are ambitious. Reaching the targets requires escaping the lock-in of natural gas or coal. Production and investment support are not sufficient measures alone. Moreover, long-strategy power and heating infrastructure investments and strong political actions are required.en
dc.format.extent110
dc.identifier.urihttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/35529
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:aalto-201812146545
dc.language.isofien
dc.programmeMaster's Programme in Energy Technology (EEN)fi
dc.programme.majorfi
dc.programme.mcodeENG21fi
dc.subject.keyworduusiutuva energiafi
dc.subject.keywordtukipolitiikkafi
dc.subject.keywordsähkösektorifi
dc.subject.keywordlämmityssektorifi
dc.titleUusiutuvan energian tukipolitiikka Iso-Britanniassa, Itävallassa ja Saksassafi
dc.titleRenewable energy support policies in United Kingdom, Austria and Germanyen
dc.typeG2 Pro gradu, diplomityöfi
dc.type.ontasotMaster's thesisen
dc.type.ontasotDiplomityöfi
local.aalto.electroniconlyyes
local.aalto.openaccessno
Files