Vähän väliä (V/ä/h/ä/n v/ä/l/i/ä) :näyttämön mediaalisuus ja kosketuksen arkkitehtuuri

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture | Doctoral thesis (monograph) | Defence date: 2014-05-23
Date
2014
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
288
Series
Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 40/2014
Abstract
My artistic doctoral research focuses on the mediality of the performance space, the theatricality of the media, and the experientality of projected image installations. I pose the following questions: how do the mediated practices of contemporary scenography affect our lived, aesthetic experience, and how do they structure our bodily perception in, and as, a performative spatio-temporal event? I contemplate the mediality of theatrical space/place as a media scenographic situation with reference to media theoretical contact points connected to conceptualisations of aesthetic experience, sensable perception and embodied visibility. With reference to my own involvement as a practising scenic artist I consider the experientality of theatrical media installations through analysing the relationship between mediality and touch. My research consists of a written thesis and six artistic projects — three performances and three experimental installations. I approach each artistic part with specific research questions, tackling each project from a slightly different angle, reflecting art practice and theoretical contemplation with and through each other. I consider video projection in all of the performances and installation projects as a transformative and situation-sensitive scenographic medium. My art and research interests are influenced by the tradition and the contemporaneity of spatio-temporally oriented art forms focused on the applications of moving image and image projection. One of the central starting points of my study is intertwined with the notion of expanded (field of ) scenography; I approach scenography in terms of evental space, experientality and scenographic action. I understand scenography in terms of spatial, temporal and visual strategies that activate and transform the spectator’s embodied experience. Also, I argue that the traditional conceptions and practices of scenography do not quite meet the needs of today’s heterogeneous intermedial performative practices, combining the physical and the mediated space in their increasingly divergent, hybrid, socially and technologically affected and infected forms. The fact that our remediated experience is quite evidently configured in-between the actual and the virtual, the visceral and the factual, calls for rearticulation of both the vocabulary and the practices of the performing arts and their scenography. My aim is to contribute to this discussion from a media-sensitive perspective — grounded on the sensability of the body, bodily perception and on the notion of sensuous knowledge. I combine art-sensitive practice-based research with media theoretical discussion. In my study, my theoretical reference points proceed in two main directions: the notion of touch on the one hand, and contemplation of mediality on the other. I aim at making visible a certain in-betweenness that characterizes both touch and mediality – yet emphasizing the peculiar and inherent quality, characteristic of both, that at the same time is determined by a certain tendency towards ineradicable intimacy. I emphasize a media-sensitive point of view, based on which the structure of the mediated experience may be articulated with reference to a profound, even radical, simultaneity of intimacy and distance; this tensional structure defines both touch and mediality, and, within the context of my study, I call term this structural feature the “architecture of touch”. One of the key factors in my research is a phenomenological orientation that positions the body as the focal point of our sense perception. Referring to Maurice Merleau-Ponty’s “ontology of vision”, it seems that sensibility and a certain structural “reversibility” inherent to touch build as focal themes in my study. The other theoretical focal point of my study is connected with the notion of “media” and its derivatives. I approach mediality from a perspective where the term “media” is connected to both meaning making and the mediation of senses. Samuel Weber’s notion of “theatricality of media” and his thematizations of Walter Benjamin’s “translation theory” are central to my understanding of mediality in the scenic arts. Thus, the core questions of my study are centred on the relationship between the theatricality of media technologies and the sensable, lived-through experience.

VÄHÄN VÄLIÄ – näyttämön mediaalisuus ja kosketuksen arkkitehtuuri on esittävien taiteiden skenografian tutkimuksen taiteellinen, tekijälähtöinen väitöstutkimus Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun (Aalto-ARTS) Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osastolle. Tutkimus käsittelee näyttämön, mediaalisuuden ja kosketuksen suhteita sekä videoprojisoidun kuvan kokemuksellisuutta aistisuuden ja ruumiillisen havaitsemisen kannalta. Kysyn tutkimuksellani, miten mediaskenografiat muodostuvat kokemuksellisiksi tiloiksi ja tilanteiksi. Millä tavoin nykyskenografian mediaaliset käytännöt määrittävät aistinvaraisen kokemuksellisuuden ja ruumiillisen havaitsemisen rakenteita? Keskeiset kysymykseni koskevat mediateknologian ja aistinvaraisen esteettisen kokemuksen suhdetta. Pohdin taiteellisen työskentelyni kautta muodostuneita kysymyksiä mediavälitteisten projisointien kokemuksellisuudesta erittelemällä näyttämön, mediaalisuuden ja kosketuksen suhteita ja niiden merkitystä skenografialle ja sen tutkimukselle. Pohdin, millaisesta näkyvyydestä videoprojisoinnein operoivassa skenografiassa on kyse. Näitä tutkimukseni keskeisiä kysymyksiä käsittelen eri näkökulmista väitöstutkimukseni taiteellisissa osioissa ja monografiamuotoisessa kirjallisessa osiossa. Erityisesti pyrin selvittämään, millä tavoin esitystilan videoprojisoinnit jäsentyvät eletyn, ruumiillisen havaitsemisen kannalta osaksi nykyskenografian käytäntöjä. Väitöstutkimukseni koostuu kirjallisesta osiosta ja kuudesta taiteellisen työskentelyn muodossa tapahtuneesta osasta. Olen visualisointut esitykset Mielipuolen päiväkirja (2004) –, Bodies Are No Good (2005) – ja Eloonjääneet (2007) tutkimustani silmällä pitäen lähestymällä videoprojisointeja tapauskohtaisesti eri tavoin skenografisena mediumina. Väitöstutkimukseni kolme muuta taiteellista osaa ovat esityskontekstista irrallaan toteutetut kokeilut ja installaatiot: video oli/täällä (2006), performatiivinen luentoinstallaatio Fantasma-koreja/Phantasm baskets (2011) sekä näkyvyyden ja näytön (screen) teemoihin liittyvä laboratoriokokeilujen sarja Sensable Screening – experimenting staging as visibility (2013). Taiteellis-tutkimukselliset lähtökohtani kytkeytyvät projisoitua kuvaa ja videoprojisointeja keskeisenä osanaan käyttäviin taiteen tilallisiin muotoihin, joissa eletty ja liikkuva ruumiinkuvallisuus sekä katsojan havaitsemisprosessi ovat keskeisiä esitystilanteen tai teoksen muodostumista määritteleviä lähtökohtia. Tutkimukseni taustalla vaikuttaa käsitys skenografiakäsitteen laajenemisesta. Laajentuneen skenografiakäsitteen pohjalta ymmärrän skenografian katsojan kokemusta aktivoivana tilallisen dramaturgian strategiana. Lähestyn skenografiaa tapahtumallisen tilan ja lavastustaiteen tapahtumaluonnetta koskevien näkemysten pohjalta tapahtuman, kokemuksen ja toiminnan termein. Niin ikään koen perinteisen skenografia-käsitteen vastaavan vaillinaisesti tilanteeseen, jossa esittävien taiteiden uusiin toiminta-alueisiin lukeutuvat näyttämö- ja esitystaiteen ohella myös muut esitykselliset, ruumiillisesti koetut ympäristöt. Uudenlaisiin skenografisiin ympäristöihin lukeutuvat fyysisen tilojen rinnalla erilaiset mediatilat ja virtuaaliympäristöt sekä fyysisen tilan ja mediatilojen yhdistelmät. Taiteellisten osien kautta tutkimukseni kiinnittyy nimenomaan viime mainittuihin – fyysisen tilan ja mediatilan yhdistelmiin. Uusien mediateknologisten mahdollisuuksien myötä skenografian taiteelliset ja tutkimukselliset polttopisteet kytkeytyvät yhä tiiviimmin havainnon ja läsnäolon kysymyksiin. Medioiden ja näyttämön suhteita koskevat kysymykset ovat muodostuneet skenografian kannalta keskeisiksi tavoin, jotka edellyttävät tulkinnan ja merkityksenmuodostuksen prosessien avaamista erityisesti ruumiillisuuden ja aistinvaraisen kokemuksellisuuden kannalta. Yhdistän tutkimuksessani taidelähtöisen tutkimuksen mediateoreettiseen pohdintaan. Kirjoitukseni teoreettiset viitepisteet kiinnittyvät kahtaalle: kosketusta ja mediaalisuutta käsitteleviin pohdintoihin. Pyrin osoittamaan, että niin mediaalisuuteen kuin kosketukseenkin sisältyy tietynlainen välitteisyys – kahden välissä oleminen – ja samalla niitä kumpaakin määrittää tietty välittömyydeltä vetäytyvä elementti. Tämä on kuitenkin pitkälti jäänyt erittelemättä, sillä länsimainen filosofia on alkuhämäristään asti kiinnittynyt ”aistimukseen yleensä” ja aivan erityisesti näköaistimukseen. Painotan tutkimuksessani mediasensitiivistä näkökulmaa, jonka nojalla mediateatterillinen kokemus jäsentyy etäisyyden ja intimiteetin samanaikaisuuden dynamiikkana, joka – samalla kun se tuottaa murtuman kokijan ja koetun välillä – säilyttää havaitsemiskokemuksen osapuolten välisen jännitteen ja pitää niitä toinen toisensa otteessa. Vastaavanlainen yhteen tuovan eron jännite leimaa kosketusta, kuten Maurice Merleau-Pontyn katseen ontologian pohjalta esitän. Tällöin keskeisiksi teemoiksi muodostuvat aistiherkkyys ja aistimisen kaksisuuntaisuus, jossa on kyse silmän, mielen ja ruumiin tavoista koskettaa ja tulla kosketetuksi. Mediasensitiivisyyden teemaa käsittelen Aristoteleen aistisuutta koskevien pohdintojen ja Maurice Merleau-Pontyn katseen ontologian pohjalta. Tällöin keskeisiksi teemoiksi muodostuvat aistiherkkyys ja aistimisen kaksisuuntaisuus, jossa on kyse silmän, mielen ja ruumiin tavoista koskettaa ja tulla kosketetuksi. Merleau-Pontyn pohjalta skenografiassa tulee huomioiduksi katseenvaraiseen logiikkaan perustuvan katsomisen tavan ja ruumiillisuuteen palautuvan, tietyllä tapaa ylijäämänä havaitun piirissä koettavaksi tulevan havaitsemisen yhteisvaikutus – kosketuksen arkkitehtuurin aistinen puoli. Katse ja kosketus jäsentyvät limittäisiksi ja rinnakkaisiksi havaitsemisen muodoiksi. Tältä pohjalta elävän ja medioituneen läsnäolon ero näyttämöllä jäsentyy hienovaraiseksi yhteispeliksi karkean vastakkainasettelun sijaan. Toisen pohdintojeni keskeisistä kehyksistä muodostaa monitahoinen media-käsite johdannaisineen. Tarkastelen tutkimuksessani mediaalisuutta näkökulmasta, jossa mediat kytkeytyvät sekä merkityksenmuodostuksen prosesseihin että aistimusten välittymiseen. Mediaalisuutta koskevissa pohdinnoissa nojaan erityisesti Samuel Weberin esittämiin, Walter Benjaminin kääntämisen teorian pohjalta esittämiin tulkintoihin mediaalisuudesta virtuaalisena kyvyn ulottuvuutena. Tutkimukseni näkökulmasta mediateatterillinen kokemus muodostuu ensisijaisesti katsoja-kokijan ruumiillisessa havainnossa tapahtuvana omana, henkilökohtaisena ja samanaikaisesti monikollisena ja jaettuna kokemuksena. Aistinvaraisen kokemuksen jäsennysten nojalla käy ilmi, että eletyn kokemuksen ydin – havaitseva ruumis itse – on mediaalinen. Näitä jäsennyksiä olen tutkinut taiteellisten projektieni kautta tapauskohtaisesti eri näkökulmista. Erityiskysymysten kautta pyrin osoittamaan mediaalisuuden pohdintojeni yhteyksiä myös laajempaan esityksellisten taiteiden alueeseen.
Description
Supervising professor
Helke, Susanna, Prof., Aalto University, School of Arts, Design, and Architecture, Finland
Thesis advisor
Elo, Mika
Ikonen, Liisa
Keywords
skenografia, esittävät taiteet, tutkimus, kokemuksellisuus, havaitseminen, scenography, performing arts, research, experientality, mediality
Other note
Citation