Sustainable urbanisation. Developing an informal settlement into a resilient urban centre in Zanzibar, Tanzania

Thumbnail Image

Files

master_Suomela_Miia_2019.pdf (29.98 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2019

Department

Department of Architecture
Arkkitehtuurin laitos

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Language

en

Pages

152 + 26

Series

Abstract

Human induced stress on the natural environment has strengthened significantly due to global population growth and rapid urbanisation. These developments have inflicted an environmental crisis which threatens the ecosystems that the human survival depends upon. While the population and cities continue to grow worldwide, most of the future growth is anticipated to occur in Africa. As the future world will be mostly urban, cities will be key to solving sustainability issues. This thesis takes Zanzibar in Tanzania as an example to study how urban design and planning can be utilised to support resilient development in cities and thus contribute to achieving global sustainability — to ensure human well-being within the limits of planet Earth. This thesis comprises two parts: a theoretical part and a case study. The theoretical part is based on literature studies, which first present the developments and projections in global population growth and urbanisation and the emergence of informal settlements. Then, the problematic concept of sustainable development is investigated to find out how it should be redefined. The first part concludes by presenting the key concept of resilience. In a rapidly and unexpectedly changing world, resilience — the ability to adapt to change — is considered key to sustainability. The case study is based on field work in spring 2019 in Zanzibar, Tanzania, where design probing, a workshop with school children, semi-structured interviews, and a set of field observation methods were utilised to build an understanding of the studied context. The case study presents the current and projected urban conditions in Zanzibar and analyses the conditions and existing plans in a neighbourhood called Chuini in Zanzibar Town. The case study aims at illustrating how to apply the theory presented in the first part in practice in Chuini, which is suffering from rapid urban sprawl that is encroaching on valuable agricultural land and water catchment and retention areas. The case study concludes by presenting a development framework for urban resilience. The application of the framework is illustrated in Chuini, where it is utilised to plan the transformation of the existing informal settlement into a resilient urban centre. The proposal for the development in Chuini includes three connecting networks, concepts for developing typical areas there, and tools to improve ecological and social resilience by urban design. The main outcome of this thesis, the development framework for urban resilience, defines a planning hierarchy with three steps: first, the ecological components of the social-ecological system — system of humans and nature, in this case a city or a neighbourhood — are prioritised; secondly, social components are enhanced and connected; and thirdly, the system is complemented with economic components. Within this framework, six principles of resilience thinking are proposed to be applied in urban design and planning to improve resilience in cities. This thesis provides tools for urban development in Zanzibar, but the proposed development framework for urban resilience is applicable across the world in urban design and planning. The resilience solutions exemplified in the case study area are also transferable to similar contexts with careful consideration. By utilising the development framework, urban designers can contribute to global sustainability through improving urban resilience, the ability of cities to adapt to change.

Ihmisen vahingollinen vaikutus luonnonympäristöön on voimistunut merkittävästi maailmanlaajuisen väestönkasvun ja kaupungistumisen myötä. Tämä kehitys on aiheuttanut ympäristökriisin, joka uhkaa ihmisen eloonjäämiselle välttämättömiä ekosysteemejä. Väestö ja kaupungit jatkavat kasvamistaan ympäri maailman, mutta suurin osa tulevasta kasvusta tapahtuu Afrikassa. Koska suurin osa ihmisistä asuu tulevaisuudessa urbaaneilla alueilla, kaupungit ovat avainasemassa, kun ratkaistaan kestävyyteen liittyviä kysymyksiä. Tässä diplomityössä käytetään esimerkkinä Sansibaria Tansaniassa tutkittaessa, miten kaupunkisuunnittelulla voidaan tukea kaupunkien resilienttiä kehitystä ja siten edistää maailmanlaajuista kestävyyttä – ihmisen hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa. Diplomityö koostuu kahdesta osasta: teoreettisesta osasta ja tapaustutkimuksesta. Teoreettinen osa perustuu kirjallisuuskatsaukseen, jossa esitellään ensin maailmanlaajuiseen väestönkasvuun, kaupungistumiseen sekä epävirallisiin asuinalueisiin liittyvää kehitystä sekä ennusteita tulevasta. Tämän jälkeen tarkastellaan kestävään kehitykseen liittyvää problematiikkaa ja sitä, miten käsite tulisi määritellä uudelleen. Ensimmäisen osan lopuksi syvennytään työn keskeisimpään käsitteeseen resilienssiin. Nopeasti muuttuvassa maailmassa resilienssi – kyky sopeutua muutokseen – on keskeisessä roolissa pyrittäessä kohti kestävyyttä. Tapaustutkimus perustuu keväällä 2019 Sansibarilla tehtyyn kenttätyöhön, jossa tutkittavaan alueeseen tutustuttiin osallistavien suunnittelumenetelmien ja kenttähavaintomenetelmien avulla. Tapaustutkimuksessa esitellään Sansibarin kaupunkikehitystä ja siinä tapahtuvaksi arvioituja muutoksia sekä analysoidaan aiempia suunnitelmia ja vallitsevia oloja Chuinin kaupunginosassa Zanzibar Townissa. Tapaustutkimuksen tavoitteena on havainnollistaa, miten ensimmäisen osan teoriaa voidaan soveltaa käytännössä Chuinissa, joka kärsii asutuksen hallitsemattomasta leviämisestä arvokkaille viljelysmaille ja sadeveden imeytysalueille. Tapaustutkimuksen päätteeksi esitellään suunnittelun viitekehys resilientille kaupunkikehitykselle ja havainnollistetaan viitekehyksen käyttöä Chuinissa, missä tämänhetkisestä epävirallisesta asuinalueesta suunnitellaan resilientti kaupunkikeskus viitekehyksen avulla. Kehitysehdotus Chuiniin sisältää kolme toisiaan täydentävää verkostoa, konseptit erityyppisten alueiden kehittämiseen ja kaupunkisuunnittelun työkaluja ekologisen ja sosiaalisen resilienssin parantamiseen. Diplomityön tärkein tulos, teoreettisen osan pohjalta kehitetty suunnittelun viitekehys resilientille kaupunkikehitykselle määrittelee hierarkian kolmelle suunnittelun osa-alueelle: ensin otetaan huomioon sosioekologisen (ihmisistä ja luonnonympäristöstä koostuvan) systeemin ekologiset osat; toiseksi yhdistetään ja kohennetaan sosiaalisia osatekijöitä; ja kolmanneksi täydennetään systeemiä taloudellisilla komponenteilla. Viitekehyksen sisällä jokaisella suunnittelun osa-alueella noudatetaan kuutta resilienssiajattelun periaatetta, jotka parantavat resilienssiä kaupungeissa. Tämä diplomityö tarjoaa työkaluja kaupunkikehitykseen Sansibarilla, mutta esitettyä suunnittelun viitekehystä voi soveltaa kaupunkisuunnittelussa myös muualla maailmassa. Tapaustutkimuksen kohdealueelle esitettyjä suunnitteluratkaisuja voidaan hyödyntää vastaavissa olosuhteissa harkinnanvaraisesti. Käyttämällä tässä työssä esitettyä viitekehystä kaupunkisuunnittelijat voivat edistää maailmanlaajuista kestävyyttä parantamalla kaupunkien resilienssiä, kykyä sopeutua muutoksiin.

Description

Supervisor

Krokfors, Karin

Thesis advisor

Sandman, Helena

Keywords

resilience, environmental crisis, sustainability, sustainable development, urbanisation, urban design, urban planning, informal settlement

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-201910135736

Collections

[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS