Ikävä enkeli

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Location:
Date
2024
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Taiteen ja median maisteriohjelma
Language
fi
Pages
70+28
Series
Abstract
Ikävä enkeli on taiteellinen tutkimus ja tilateos, joka tutkii, miten galleriaan, museoon tai taidekorkeakouluun tuotettu taide, joka on saanut alkunsa antiikin Kreikan ja Rooman väkivaltaisten orjayhteiskuntien sydämessä ja edustaa niiden veristä historiallista taakkaa ja ihanteita pelkästään olemalla olemassa - siis nykytaide, nykymaailmassa, ja samalla taiteena kantaa ambivalenttia potentiaalia kommentoida ja toimia villinä ja kurittomana, suhtautuu omaan kolonialismiin ja perintöönsä? Onko mahdollista dekolonisoida mitään eurooppalaisena taiteilijana - kolonialistina, jos ollenkaan, jo esimerkiksi luonnonkatastrofien luoman yhteisön uudelleen järjestelyn paineen edessä? Ikävä enkeli -tilateoksen ja tutkimuksen lähtökohdaksi valikoitui näyttelymuotoinen esittäminen, video- ja valokuvataide sekä Elis Sinistö, joka asui 50 vuotta Kirkkonummen metsissä ilman mukavuuksia ja sosioekonomista järjestelmää, jota ympäröivä yhteiskunta noudattaa. Hän ei käyttänyt koneita, rahaa, alkoholia, lihaa, maanviljelyä eikä useimmiten edes vaatteita. Pitkän elämänsä aikana hän rakensi metsän yksinäisyydessä vastakkaisen ja vaihtoehtoisen, potentiaalisen elämäntavan. Hän nimesi metsän "Villa Mehuksi" ja itsensä “Sinistöksi" (rans. sinistré, ikävä, uhkaava). Villa Mehussa Sinistö käytti taidetta ja alastomuutta kuin peiliä Medusa-myytissä - vain kohdistaen sen takaisin Camatten “tähän maailmaan”, Agoraan, mistä väkivalta alkoi, “riisumalla” sen ja purkamalla trauman. Tutkin ilmiöitä poikkitieteellisesti antropologian, taiteentutkimuksen, filosofian historian, väkivallan tutkimuksen, biologian, kosmologian, semiotiikan ja Sinistöstä tehdyn taiteen ja etenkin oman praktiikan näkökulmista, kuvaten samalla oman tilateoksen kokeiluja, syntymää ja itse teosta. Sinistö oli tanssija ja nudisti. Tutkimusprosessissa “riisuminen” muotoutui metaforiseksi metodiksi. Alastomuus on ollut yksi työkalu, kartan, ruudukoiden ja luokittelun ohella muiden ihmisten epäinhimillistämiseen, toiseuttamiseen ja väkivallan oikeuttamiseen läpi Euroopan historian. Vaatteista luopuessaan Sinistö kieltäytyi tästä kertomuksesta ja sen monista eri vaikutuksista. Tutkimuksessa selvisi, että pasifismin tekona, suhtautumisessa toisiin ja minkään tulevaisuuden rakentamiseksi, taiteen ja esittämisen tekeminen tutkimalla Villa Mehua ja Elis Sinistön käyttämiä “riisuumismenetelmiä” voi avata kiinnostavia uusia näköaloja, asennoitumisia ja polkuja. Ikävä enkeli -näyttelyssä valokuva, videotaide ja tekoäly riisuvat kuvataiteen ilmaisun käsitteitä, dialogista luonnetta, historiaa ja opittuja malleja. Taiteella ja uudella teknologialla on suuria mahdollisuuksia kolonialistisen maailman uudelleen ajattelussa ja järjestelyssä.

Ikävä enkeli (a sinister angel) is an artistic research and spatial work that examines how art produced for a gallery, museum or art college, which all essentially come from the heart of the violent slave societies of ancient Greece and Rome and represent their bloody historical burden and ideals just by existing - and at the same time carries an ambivalent potential to comment and act wild and unruly, relate to their own colonialism and heritage? Is it possible to decolonize any- thing as a European artist - a colonialist, if at all, in the present face of the pressure of communi- ty reorganization created by, for example, natural disasters? Elis Sinistö was selected as the research subject. He lived for 50 years in the Kirkkonummi forests without amenities and socio-economic system that the surrounding society follows. He didn't use machines, money, alcohol, meat, farming, and most of the time not even clothes. During his long life, he built an opposite and alternative, potential lifestyle in the solitude of the forest. He named the handmade trash area "Villa Mehu" and himself "Sinistö" (French: sinistré, nasty, threatening). In Villa Mehu, Sinistö used dance, art and nudity like a reflective shield, a mirror in the Medusa myth - only directing it back to the Agora, from where the violence origi- nally began, by "undressing" it and dismantling the trauma. I studied this model created by Sinistö from the perspectives of anthropology, art research, the study of philosophy and violence, art made out of Sinistö and my own practice. Sinistö was a dancer and a nudist. In my research, "undressing" turned to a metaphorical method. Along with maps, grids and classification, nudity has been a tool for dehumanizing other people and justifying violence throughout European history. Clothes have been like a sign of consciousness, civilization and intelligence that animals and indigenous peoples did not have. Paradoxically, in high culture and visual arts, nudity and drawing nude models play a central, sublime role in their history. By giving up his clothes, Sinistö refused this narrative and its many different effects. The research revealed that as an act of pacifism, in relation to others and in order to build any future, we can learn a lot by studying the "undressing methods" used by Villa Mehu and Elis Sinistö. In the Ikävä enkeli exhibition, photography, video art and artificial intelligence explore the possibilities of avoiding the Aristotelian (war) hero narrative and the arc of drama, stripping away the concepts of visual art expression, the dialogic nature, history and learned models, and exploring the possibilities or threats of new technology in rethinking and organizing the violent legacy and the current colonial world.
Description
Supervisor
Euro, Pia
Thesis advisor
Yli-Annala, Kari
Keywords
taiteellinen tutkimus, tilateos, dekolonisaatio, AI, artistic research, installation, decolonization, visual art
Other note
Citation