Evaluating the effectiveness of EU’s regulatory approaches on preventing Russian sanctions circumvention: A financial institution perspective

Abstract

This thesis examines the European Union’s regulatory measures targeted at preventing Russian sanctions circumvention, with a focus on the role and perspective of financial institutions. It situates EU sanctions within a broader historical and theoretical context, showing how sanctions have evolved from comprehensive regimes to more targeted, “smart” sanctions intended to minimise humanitarian costs.

A stepwise analytical framework for evaluating the effectiveness of sanctions guides the examination, enabling in-depth exploration of various ways in which coercive, constraining, and signalling logics operate within specific anti-circumvention provisions ranging from maritime restrictions and bans on SPFS and similar alternative financial messaging systems to the introduction of the EU’s secondary sanctions. Methodologically, this study employs a qualitative document analysis of EU Council Decisions, Regulations, and official press releases. This approach captures the dynamic legislative landscape and unpacks the diverse factors that shape sanctions implementation.

The findings indicate that, overall, the EU’s sanctions prevention measures have been effective in relation to their objectives, although they have not completely prevented Russia from circumventing EU sanctions. The findings also demonstrate that, while the EU’s sanctions circumvention prevention measures have clearly increased the operational costs of sanctions circumvention, for instance by tightening compliance requirements for financial institutions, they also generate unintended consequences, including the emergence of Russia’s “shadow fleet” and transactions moving to alternative payment channels, which can be less transparent and more difficult to enforce. By highlighting both the strengths and limitations of the EU’s evolving sanctions framework, this research contributes to scholarship on the effectiveness of sanctions and offers insights for financial institutions and regulators seeking to bolster sanctions enforcement in increasingly complex geopolitical environment.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Euroopan unionin sääntelytoimien, joilla pyritään estämään Venäjää kiertämästä EU:n pakotteita, vaikuttavuutta, keskittyen erityisesti rahoituslaitosten rooliin ja näkökulmaan. Tutkielma asettaa EU:n pakotteet laajempaan historialliseen ja teoreettiseen viitekehykseen ja osoittaa, kuinka ne ovat kehittyneet laajavaikutteisista ja osin summittaisista pakoteohjelmista kohdennetumpiin, niin sanottuihin ”älykkäisiin” pakotteisiin, joiden tavoitteena on minimoida humanitaariset haittavaikutukset.

Tutkimusta ohjaa vaiheittain etenevä analyyttinen viitekehys, jonka avulla arvioidaan EU:n toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tämä lähestymistapa mahdollistaa perusteellisen tarkastelun siitä, miten pakotteiden kolme keskeistä vaikutuslogiikkaa – pakottaminen, rajoittaminen ja signalointi – vaikuttavat EU:n pakotteiden kiertämisen estämisen toimenpiteissä. Tarkasteltaviin sääntelytoimiin kuuluvat muun muassa EU:n asettamat merenkulkurajoitukset, SPFS ja vastaavien vaihtoehtoisten maksujärjestelmien kielto sekä EU:n toissijaiset pakotteet. Tutkimus hyödyntää laadullista asiakirja-analyysia, jossa tarkastellaan EU:n neuvoston päätöksiä, asetuksia sekä virallisia lehdistötiedotteita. Tämä lähestymistapa huomioi lainsäädännön jatkuvan kehityksen sekä tuo esiin ne moniulotteiset ja moninaiset tekijät, jotka vaikuttavat pakotteiden kiertämisen estämisen toimenpiteiden vaikuttavuuteen.

Tulokset osoittavat, että kokonaisuudessaan EU:n pakotteiden kiertämisen estämiseen tähtääviä sääntelytoimia voi pitää vaikuttavina suhteessa niiden tavoitteeseen, vaikka ne eivät olekaan täysin estäneet Venäjää kiertämästä EU:n pakotteita. Tulokset myös osoittavat, että EU:n pakotteiden kiertämisen estotoimenpiteet lisäävät selvästi pakotteita kiertävien tahojen toimintakustannuksia, mm. kiristämällä finanssilaitosten compliance-vaatimuksia, niistä voi myös seurata ei-toivottuja seurauksia, kuten Venäjän 'varjolaivaston' synty sekä maksuliikenteen siirtyminen vaihtoehtoisiin maksukanaviin, joissa läpinäkyvyys voi olla heikompi sekä viranomaisvalvonta vaikeampaa. Tarkastelemalla sekä EU:n nopeasti kehittyvän Venäjä-pakoteohjelman vahvuuksia että sen puutteita, tämä tutkimus edistää pakotteiden vaikuttavuuden tutkimusta sekä tarjoaa rahoituslaitoksille ja sääntelyviranomaisille näkökulmia pakotteiden vaikuttavuuden tehostamiseen yhä monimutkaisemmassa geopoliittisessa ympäristössä.